Hevosalan rahoitus koostuu sekä alan toimijoiden suorista investoinneista, että valtion rahoituksesta, joka kohdennetaan alalle yleiskatteellisista budjettivaroista maa- ja metsätalousministeriön kautta. Hevospelaaminen on edelleen valtiolle merkittävä tulonlähde, vaikka suora edunsaajakytkös on lainsäädännön muutoksen kautta katkaistu.
Hevosalan tuoreen vaikuttavuusanalyysin mukaan alalla liikkuvat vuosittaiset rahavirrat ovat yli 600 miljoonaa euroa. Asiantuntija-arvioiden mukaan yhden hevosen vuosittaisen ylläpidon (ml. eläinlääkäri, rehu, kengitys, varusteet) kustannukset ovat noin 4 800–9 900 euroa, minkä perusteella hevosten ylläpitoon käytetään Suomessa vuosittain vähintään 327 miljoonaa euroa.
Vastaavasti Suomessa on noin 3 000 toimivaa hevosalan yritystä, jotka työllistävät osa- tai kokoaikaisesti arviolta 15 000 henkilöä. Yritysten liikevaihto on yhteensä arviolta 300 miljoonaa euroa vuositasolla. Kokoluokaltaan tämä vastaa esimerkiksi Suomen urheiluvälinevalmistuksen toimialaa, jonka liikevaihto on noin 220 miljoonaa euroa.
Hevosalan rahoituksen pääpiirteet
Palkintotuki on raviradoille myönnettävää tukea, josta osaltaan rahoitetaan raviurheilun kilpailijoille, hevosten omistajille ja hevosten kasvattajille maksettavat kilpailupalkinnot. Tätä kautta mahdollistetaan hevoselinkeinon ja kotimaisen hevoskasvatuksen kehittäminen, jolloin se myös tuottaa taloudellista vaikuttavuutta yhteiskuntaan. Palkintotukea ei voi käyttää mihinkään muuhun toimintaan kuin palkintoihin. Raviratojen toiminnan muu valtiontuki taas jakautuu investointi- ja toimintatukeen.
Toimintatukea maksetaan niin maakunta- kuin kesäradoille. Toimintatukea käytetään ravikilpailutoiminnan ja ravirataverkoston ylläpitämiseen ja sillä katetaan nimensä mukaisesti ravikilpailutoiminnan kustannuksia.
Investointituella kehitetään valtakunnallisesti turvallisempaa ja hevosen hyvinvointia tukevaa ravirataympäristöä.
Kasvattajapalkinnot kannustavat kotimaiseen hevoskasvatukseen. Niitä maksetaan suoritusten perusteella niin ravi- sekä ratsuhevosten kuin ponien kasvattajille. Lisäksi suomenhevosen monimuotoisuutta tuetaan valtakunnallisen työmestaruuskilpailun kautta.
Raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestölle kohdennettavalla rahoituksella vastataan ravikilpailutoiminnan johtamisesta ja kehittämisestä, toteutetaan hevosten hyvinvointiin ja lääkeainevalvontaan liittyvää työtä, alan koulutusta, viestintää ja markkinointia sekä monipuolisesti alan neuvontaa.
Hevosjalostusliittojen toiminnan tuella turvataan liittojen toiminta. Ne vastaavat hevosalan tallikohtaisen neuvonnan toteuttamisesta sekä monipuolisesta koulutustoiminnasta.
Suomen Ratsastajainliitto saa harrastus-, kilpailu- ja seuratoiminnan rahoituksesta pääosan opetus- ja kulttuuriministeriön kautta.
Hevosala vaikuttaa taloudellisesti, tukee hyvinvointia ja vähentää syrjäytymisen riskiä
Vuonna 2026 päivitetyssä hevosalan vaikuttavuusanalyysissä on arvioitu Suomen hevosalan vaikuttavuutta taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövaikutusten näkökulmasta. Hevosalan vaikuttavuusanalyysiin voi tutustua klikkaamalla tästä.
Hevosalalla todetaan olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia yhteiskunnassa:
- Hevosten ylläpitoon liittyvät rahavirrat ovat Suomessa vuosittain vähintään 327 miljoonaa euroa.
- Hevosala työllistää noin 15 000 henkilöä ja tukee alueellista elinvoimaa myös harvaan asutuilla alueilla.
- Hevosten ruokintaan käytettävän kuiva-aineen kotimaisuusaste on arviolta 98 prosenttia.
- Hevosala on tärkeä kulttuurisesti tärkeän suomenhevosen säilymisen kannalta.
- Ratsastusharrastuksen tuottama säästö terveydenhuoltoon voi olla jopa 17 miljoonaa euroa vuodessa.
- Sosiaalipedagoginen hevostoiminta vähentää valtiolle syrjäytymisestä koituvia elinikäisiä kustannuksia vähintään 1,9 miljardia euroa.
Hevosharrastus luo yhteisöllisyyttä ja tarjoaa liikunnallisen harrastuksen, joka vähentää syrjäytymisestä aiheutuvia kustannuksia yhteiskunnalle. Hevosen kanssa tapahtuva vuorovaikutus on erityinen myös siksi, että ihmisen etnisellä taustalla, ihonvärillä, uskonnolla, aatteella tai muulla piirteellä ei ole merkitystä.
Hevosharrastus vähentää myös liikkumattomuuden yhteiskunnallisia kustannuksia. Hevosharrastus ei katso ikää ja harrastajakunta edustaa laajasti eri ikäluokkia – esimerkiksi raviurheilussa kilpailee kaikenikäisiä urheilijoita.
Yksilön hyvinvoinnin kannalta merkittävässä roolissa on myös eläinavusteinen sosiaali- tai terveydenhuollon palvelu (esimerkiksi ratsastusterapia, sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja voimauttava hevostoiminta). Eläinavusteisella terapialla on todettu olevan vaikuttavuutta myös silloin, kun muut tukimuodot eivät ole auttaneet.