Hyppää sisältöön

Hevosyhteisö voi valinnoillaan tukea myös viljelijää

Hevoset ja ihmiset eivät kilpaile samoista viljelyaloista. Rehuviljaa ja niin naudoille kuin hevosille sopivaa rehunurmea voi Suomen oloissa viljellä myös alueilla, joissa viljan viljely elintarvikkeeksi ei kasvukauden lyhyyden tai muiden seikkojen takia onnistu. Kuva: Ilkka Nisula / Suomen Hippos

Maailmantilanne herättää kysymyksiä myös hevosihmisissä. Valinnoillaan hevosyhteisö voi osaltaan olla tukemassa myös suomalaista viljelijää. Myös hevosenlannalla on tulevaisuuden lannoite- ja energiamarkkinoilla arvonsa.

 

Suomessa tuotetaan kauraa noin miljardi kiloa vuodessa. Hevosten käyttöön tästä määrästä päätyy noin 60 miljoonaa kiloa rehukauraa. Rehuviljaa ei sen elintarvikeominaisuuksien takia voida hyödyntää esimerkiksi elintarviketeollisuudessa. Kotimaista viljaa voi siis jatkossakin turvallisin mielin syöttää hevosille: hevosen pääasiallinen ravinto on karkearehua; käytännössä siis heinää, eikä hevonen kilpaile viljasta ihmisten kanssa.

 

Hevosenlannasta ratkaisuja lannoiteongelmaan?

 Maailmantilanne on herättänyt huolta elintarvikkeiden riittävyydestä – on puhuttu jopa elintarvikepulan mahdollisuudesta. Suomen kohdalla elintarvikepulaa akuutimpi ongelma on ulkomaisten lannoitteiden saatavuus. Hiljattain uutisoitiin Venäjän ja Valko-Venäjän tilanteen takia vaikeutuneesta lannoitteiden saannista: käytännössä juuri lannoitteiden hankkimisen vaikeudet voivat vaikuttaa viljelijöiden tuloksiin seuraavilla satokausilla. Kuluttajalle niin ihmis- kuin hevospuolella tämä näkyy hintojen nousuna. Vaikka hevosenlanta ei jo vähäisen määränsä puolesta lannoitepulaa ratkaise, olisiko hevosenlannan tehokkaampaan hyödyntämiseen jatkossa perusteita?

”Hevosenlanta on tällä hetkellä lannoitteena yksi huonoimmin hyödynnettyjä. Hevosenlanta itsessään on erinomainen maanparannusaine, mutta ravinnepitoisuuksiltaan köyhä lannoitejae. Syyt sen vähäiseen hyödyntämiseen ovat käytännöllisiä: tallit sijaitsevat usein kaukana tiloista, joissa lantaa voitaisiin käyttää”, kertoo MTK Pohjois-Suomi ry:n toiminnanjohtaja Hanne Hurskainen. ”Toisekseen hevosenlannan mukana tulee yleensä paljon kuiviketta, usein puupohjaista, joka olisi hyvä kompostoida ennen levitystä peltoon. Lisäksi hevosenlannan mukana tulee jonkinasteinen hukkakauran leviämisriski, jos lantaa ei kompostoida. Nämä kaikki ovat kustannuskysymyksiä, ja suhteutettuna lannan ravinnepitoisuuteen ne heikentävät sen käyttömahdollisuuksia taloudellisista näkökulmista.”

Kuva: Hippos/Suvi Hakkarainen

FAKTA

– hevoset kuluttavat vuosittain 60 miljoonaa kiloa rehukauraa

– rehukauraa ja viljaa viljellään myös alueilla, jotka eivät sovellu elintarvikeviljan viljelyyn

– kotimaisia hevosrehuja ostetaan suoraan maatiloilta 46 miljoonalla eurolla vuosittain

Vinkki: osta kotimaista, sovi rehujen ostosta lähiviljelijän kanssa ja maksa suomalaisen viljelijän asiantuntijuudesta ja palveluista!

Lue lisää hevosenlannan hyödyntämisestä 

Uusiin ratkaisuihin mentävä vauhdilla

Vaikka akuutti elintarvikepula ei Suomea uhkaakaan, myös kotimaassa on varauduttava niin asenteiden kuin toimintatapojen muutoksiin. Maailmantilanne vauhdittaa niin pyrkimyksiä oman alkutuotannon turvaamisen kuin kestävän kehityksen ratkaisujen käyttöönoton aikatauluja.

”Raviurheilun ja hevoskasvatuksen tuore vastuullisuusohjelma ottaa myös kantaa alan toimijoiden ympäristövastuuseen sekä omalta osaltaan ratkaisujen löytämiseen ilmastonmuutoksen hillintään. Hevosalan positiiviset ympäristövaikutukset on myös pystyttävä tuomaan esiin. Keskusjärjestön roolissa olemme mielellämme tukena hankkeissa, jotka tähtäävät hevosenlannan kierrättämiseen takaisin peltoon”, kertoo Suomen Hippoksen vt. toimitusjohtaja Minna Mäenpää.

Viime vuosien suurena haasteena vuosien varrella ovat olleet niin maatalouden rakennemuutos kuin halvat tuottajahinnat ja korkeat tuotantopanosten hinnat. Lisäksi polttoaineiden hinnannousulla on parhaillaan suuri merkitys kotimaisen ruuantuotannon suunnitelmiin tälle kasvukaudelle. Jo viime vuoden satotaso oli heikko, ja tällä hetkellä monet tilat kamppailevat kannattavuutensa kanssa.

”Elintarvike- ja rehuntuotannon suhteen täytyy muistaa, että muutoksia ei tehdä huomiseksi, vaan asiat tapahtuvat joka tapauksessa satokausien ja viljelykierron ehdoilla ja rytmissä”, Hurskainen muistuttaa.

 ”Tärkeitä ovat myös kulutusvalinnat: ulkomaiset maissi- ja soijavalmisteet kannattaa jättää kauppaan, ja mieluummin kääntyä lähimmän tuottajan puoleen ja sopia heinän ja muun rehun ostosta suoraan viljelijältä. Ja myös maksaa viljelijälle tämän asiantuntijuudesta ja palveluista”, kehottaa Hanne Hurskainen.

Mitä hevosenomistaja voi tehdä?

 Myös yksittäinen hevosenomistaja voi tehdä kestäviä valintoja niin hevosen ruokinnassa kuin ympäristövaikutusten suhteen. Hevosen rehun- ja ravintoaineiden tarve kannatta selvittää ja laskea huolella, ja ruokkia hevosta vain sen todellisen tarpeen mukaan. Tämä säästää myös ympäristöä, kun huomioidaan myös hevosen tuottama ravinnekuormitus.

 ”Tärkeitä ovat myös kulutusvalinnat: ulkomaiset maissi- ja soijavalmisteet kannattaa jättää kauppaan, ja mieluummin kääntyä lähimmän tuottajan puoleen ja sopia heinän ja muun rehun ostosta suoraan viljelijältä. Ja myös maksaa viljelijälle tämän asiantuntijuudesta ja palveluista”, Hurskainen painottaa.

 

Lisää aiheesta:

Lisää hevosen ympäristövaikutuksista – Hevostallien hiilivirrat- hanke

31.3. uutisoitiin, että hallitus jakaa viljelijöille 300 miljoonaa euroa ruoantuotannon turvaamiseen