Valtuuskunnan kokous valitsee kolme jäsentä Hippoksen hallitukseen erovuoroisten tilalle. Hevosurheilu haastatteli ehdokkaita, joista jokainen sai vastata kolmeen kysymykseen. Lue ehdokkaiden vastaukset!
Hippoksen sääntöjen mukaan hallituksen jäsenten kaudet ovat kaksivuotisia. Joka vuosi puolet hallituksesta on erovuorossa, tällä kertaa Juha Lyyski, Hannu Nivola ja Matti Rajaharju. Heistä vain Hannu Nivola on ehdolla jatkokaudelle. Hallituksessa jatkavat Tiina Kuosmanen, Matti Mahlamäki ja Harri Voutilainen. Puheenjohtaja Kari Eriksson on myös ilmoittanut luopuvansa tehtävästään. Hänen tilalleen pyrkivät Antti Lehtisalo ja Juha Lyyski.
Hallitukseen kolmelle tarjolla olevalle paikalle pyrkii tänä vuonna viisi ehdokasta. He ovat Irene Kelloniemi, Timo Korvenheimo, Hannu Nivola, Esa Nuottivaara ja Mervi Roiha-Härkönen. Hevosurheilu kysyi ehdokkailta kolme kysymystä, joissa ääneen pääsevät myös poniravinuoret.
Ehdokkaiden kysymykset:
1. Raviurheilun piirissä ihmiset sekä hevoset vähenevät. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät keinot kehityssuunnan muuttamiseksi?
2. Miten koit hevostaloustyöryhmän raportin annin ja mitkä työryhmän esittämistä toimista on tärkeää ottaa ensimmäisinä käyttöön?
3. Poniravinuorten kysymys: kunnollista junioripolkua poneista hevosiin ei ole, myös Juniorikypärä-sarja poistettiin. Mitä tekisit, jotta tilanne korjaantuisi ja useampi nuori siirtyisi poneista hevosiin?
Irene Kelloniemi, 37
Eläinlääkäri
Harrastanut hevosia noin 25 v ajan. Tällä hetkellä omistuksessa on 1 starttihevonen, 1 siitostamma, 2 varsaa ja muutama kimppaosuus.
1.Aihe on erittäin haasteellinen eikä yksinkertaisia ratkaisuja ole. Mielestäni erittäin tärkeää on säilyttää nykyiset hevosenomistajat, valmentajat, kasvattajat sekä muut alalla toimijat tekemällä pitkäjänteisiä ratkaisuja, jotka antavat lajista elinvoimaisen ja positiivisen kuvan. Samalla tarvitsemme lajin pariin myös uusia ihmisiä. Kilpailumahdollisuuksien turvaaminen tasapuolisesti hevosmäärät huomioon ottaen koko maassa on tärkeää. Ravipäivien sisällä tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota sarjojen laadintaan aluekohtaisesti ja mahdollistaa nuorten hevosen kilpailuttaminen rakentavasti. Myös toimivien kimppojen perustaminen sekä satsaaminen suomalaiseen hevoskasvatukseen ovat esimerkkejä, joilla voisimme saada lajiin positiivista kehitystä.
2.Hevostalousryhmän raportti on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Mielestäni kolme tärkeintä havaintoa ovat: 1) Hevonen edelle ravikeskustelussa, hevosen hyvinvointi tulee olla ravitalouden ykkösasioita. Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on elintärkeää. Täytyy pystyä tuomaan esiin, miten hyvin hevosista huolehditaan. 2) Erilaisia tapahtumia erilaisille raviurheilijoille, jotta kaikille raviurheilijoille on mielekästä tarjontaa. Ravipäivien vähentäminen ei saa silti olla itsetarkoitus, vaan on mietittävä kaikki mahdollisuudet, jotta ravipäivät saadaan tasapainoisiksi ja kaikki alueen ihmiset ja hevoset mukaan. Tässä avainasemassa ovat sarjasuunnittelu sekä ravipäivien sijoittelu kalenteriin. 3) Divisioonat takaisin ja lisää lähtöjä tammoille, kilpailutarjonnan parannuksia sekä nuorille että vanhemmille hevosille.
3.Poniraviurheilu on erittäin tärkeä reitti, jolla saamme lajin pariin nuoria ihmisiä. Raviradoilla pyörivät ravikoulut sekä nuoristyö ovat merkittäviä tekijöitä tällä reitillä. Nuorisotyöhön voisi aktivoida myös hevosjalostusliittoja mukaan. Heillä on alueen paras tuntemus ja samalla liitot voisivat auttaa myös muita uusia lajista innostuneita matkaan. Itse poniraviurheilusta saadut positiiviset kokemukset auttavat ja rohkaisevat varmasti nuoria jatkamaan myös hevosiin. Raviradoilla voitaisiin ajaa juniorilähtöjä Ruotsin mallin mukaisesti.
Timo Korvenheimo, 39
Ravivalmentajan ammattitutkinto, metallialan perustutkinto, ravituomari
Suomen ravivalmentajat ry:n hallituksen jäsen, Etelä-Suomen hevosjalostusliitto ry:n johtokunnan jäsen, Suomen Hippos ry:n lisenssi- ja sääntövaliokuntien jäsen sekä ajolupakurssien valvoja
1.Lajin imagossa on parantamisen varaa. Siksi lisäisin resursseja raviurheilun ilosanoman viemiseen päättäjille ja muillekin raviurheilun ulkopuolisille ihmisille.
Ravihevosen hyvinvointi on edistynyt paljon pelkästään oman urani aikana. Samalla, kun saamme kertoa ylpeinä hevostemme eteen tehdystä työstä, lajin on jatkettava tieteeseen ja tutkimukseen perustuvaa kehittymistä edelleen.
Raviurheilu tarjoaa toimeentuloa. Taloudellisten realiteettien tulee ohjata päätöksentekoa niin, että lajia pystyy harjoittamaan elinkeinona kautta maan. Kilpailutarjonnan on mukauduttava hevoskantaan, mikä on ainoa keino saada lähtöjen palkintotaso nousemaan. Tämä auttaa tavoitteellista hevosenomistamista pysymään Suomessa.
Yhtä tärkeitä ovat raviurheilun antamat elämykset harrastajavalmentajille ja -ohjastajille. Hevosmäärän salliessa kannatan myös matalamman kynnyksen kilpailumahdollisuuksia. Kesäkaudella Suomessa on paljon hienoja ravitapahtumia, jotka ovat merkityksellisiä niin urheilijoille kuin yleisölle.
2.Hevostaloustyöryhmä teki tarkkanäköisiä huomioita ravitalouden merkityksestä ja myös kehityskohteista. Vaikka johtopäätökset eivät tulleet yllätyksinä, kattava ammattilaisten toteuttama selvitys auttanee entistä useampaa ravi-ihmistä näkemään oman lajin laajemmasta perspektiivistä.
Kiireellisimpänä muutostarpeena näen, että tukijärjestelmästä saadaan tarkoituksenmukainen. Etenkin raviratojen tuet ovat tällä hetkellä monilta osin kehittymiseen kannustavan sijaan suorastaan passivoivia.
Ratojen määrän sijaan keskittyisin niiden väliseen roolijakoon – esimerkiksi talviratoja tarvitaan vähemmän. Niissä tulisi olla kilpailijoille nykyistä paremmat olosuhteet, ja niitä tulisi olla maantieteellisesti kattavasti. Kesän suuremmalle hevosmäärälle tarvitaan enemmän kilpailumahdollisuuksia. Ne radat, joiden rooli pienenisi talvikaudella, säilyttäisivät kesällä asemansa päätapahtumineen.
3.Raviurheilulle on tärkeää, että mahdollisimman moni poniharrastaja jatkaa alalla harrastajana tai ammattilaisena. Tällä hetkellä hyppäys on kuitenkin ohjastajalle todella suuri. Ensi vuodelle suunniteltu ravien profilointi lisää mahdollisuuksia järjestää lähtöjä aloitteleville ohjastajille, joista osan voisi suunnata nimenomaan nuorille.
Näissä lähdöissä voisi olla myös uudenlaisia sarjamäärityksiä, niin että nuoret pääsisivät kilpailemaan kokeneilla toimivilla hevosilla, jotka eivät enää menesty korkeamman profiilin lähdöissä.
Pohjoismainen junioriohjastajille suunnattu kilpailu voisi olla yksi lisäkannustin tavoitteellisen raviuran alkutaipaleella. Kokelas- ja amatööriohjastajakisojen kaltainen konsepti antaisi arvokasta näkyvyyttä nuorelle ohjastajalle.
Nuoret – kuten koko ala – tarvitsevat järjestelmällistä neuvontaa yrittäjyyteen ja erilaisten tukien hyödyntämiseen toiminnan kehittämisessä, etenkin jos ohjastajanuran ohella tavoitteena on tallinpito.
Hannu Nivola, 65
Hevosenomistaja yli 40 vuoden ajan, kasvatustoimintaa yli 30 vuotta, hevostalousyrittäjä yli 30 vuotta, harrastevalmentaja (valmentanut mm. Vistarin kuninkuusraveihin), laaja toiminta lähes kaikissa hevostalouden luottamustoimissa.
Hippoksen hallituksen jäsen vuodesta 2008.
1.Kehityssuunnan muuttaminen vaatii ainakin: A) Omistajat keskiöön ja jo lajin parissa olevista omistajista on pidettävä huolta: mediassa enemmän huomiota, huomioiminen raveissa voittajahaastatteluissa, varikkojutuissa ynnä muissa, strategioiden läpileikkaavaksi teemaksi ”omistajat rahoittavat tämän lajin”.
B) Raviurheilun brändin kirkastaminen: hevosta kohdellaan hyvin työkaverina ja ystävänä, koko toiminta pyörii rakkaudesta hevoseen. Raviurheilu on koko kansan laji ja hevosala on merkittävä suora ja välillinen työllistäjä yhteiskunnassa. Lisäksi on tehtävä selväksi, että raviurheilun ulkopuolinen rahoitus on lajin itsensä tuottamaa totopelikertymästä, ei varsinaista tukea.
C) Raviurheilun rahoituksen turvaaminen riittävän pitkäksi aikaa kerrallaan. Rahoitusmalli pitää taata niin pitkälle, että omistaja uskaltaa ostaa varsan ja uskoa, että vielä, kun se kilpailee, raviurheilu on voimissan. Ja kasvattaja uskaltaa astuttaa tamman ja uskoa, että varsalle on vielä parin vuoden päästä markkinat.
D) Lajin parissa jo olevien keskinäinen riitely ja toimijoiden ja päättäjien kohtuuton arvostelu ilman, että itse ottaa asioista selvää, on saatava pienemmäksi, jotta lajista välittyy kuva mukavasta ja viihtyisästä yhteisöstä.
Raportti hyvä ja kattava, mutta näin ikuisuuden jo mukana olleena sisältö oli itselle tuttua. Yhtään uutta asiaa, joita ei olisi Hippoksen toimistossa ja hallituksessa jo moneen kertaan työstetty, ei raportissa tullut esille, mikä luonnollista. Samojen ongelmien kanssa on painittu jo 20 vuotta.
2.Tärkeitä nostoja: A) Ammattimaisen toiminnan jatkuminen Suomessa. Jos ammattilaiset pärjäävät, kaikki muu tulee perässä. B) Keskinäisellä kinastelulla ei alaa luotsata eteenpäin, sen sijaan yhteen hiileen puhaltamalla päästään pitkälle. C) Hevonen ja hevosen hyvinvointi keskiössä.
Eri mieltä olen siitä, että päätöksenteon rakenteet olisivat pielessä. Ennemmin on kyse siitä, että ihmiset eivät osaa käyttää järjestelmää. Hajanaiseen, monen intressipiirin yhteisöön kuuluu demokraattinen päätöksenteko ja vastaava järjestelmä on yleensä kaikissa isommissa yhteisöissä. Hippos ei ole yritys. Yleisen kokouksen ja valtuuskunnan paikkajako ei täysin enää vastaa lajin toimijoiden tämänhetkistä edustuksellisuutta ja pitäisi korjata, mutta päätöksenteon perusjärjestelmä on oikea.
3.Se, että lapset saavat ponien kanssa kosketuksen lajiin, on erittäin tärkeää. Pitää kuitenkin tiedostaa, että hevosen omistaminen ei välttämättä ole opiskelu- tai lapsiperhearkea elävän ihmisen mahdollisuuksissa. Lapsena opittu rakkaus hevoseen kuitenkin säilyy usein, vaikka välillä taukoa. Ammattipolulle lajissa lähteneille nuorille pitää olla koulutusta ja työn ohessa oppimista, mikä edellyttää ammattimaisia työpaikkoja. Ravikoulut ovat hyviä, mutta resurssit rajalliset. Yksityisiä ratsastuskoulun tapaisia ”ravikouluyrittäjiä” olisi hyvä kannustaa alalle.
Esa Nuottivaara, 66
Talousneuvos, entinen toimialajohtaja, eläkkeellä.
Kokemusta lukuisista luottamustehtävistä valtakunnalliselta, maakunnalliselta ja paikalliselta tasolta. Hevosalalla mm. Hippoksen valtuuskunnan jäsen, Seinäjoen Ravikeskus/Etelä-Pohjanmaan Hevosjalostusliitto hallituksen puheenjohtaja. Seinäjoen Ravikatsomo Oy hallituksen jäsen, Kuninkuusravien päätoimikunnan puheenjohtaja vuodet 2020 ja 2021.
1.Ihmisten osalta näkisin markkinoinnin tärkeyden: sekä valtakunnallisesti että paikallisesti näkyvyyttä lisää. Erilaisista teematapahtumista ja -raveista on hyviä kokemuksia, niillä saadaan raveihin uutta kävijäkuntaa. Ensi kertaa raveissa kävijälle tarvitaan käynnistä positiivinen elämys opastuksineen. Sillä tavoin voidaan saada uusi säännöllisempi ravikävijä, mikä voi myöhemmin johtaa omistajaksi, osasomistajaksi tai kasvattajaksi.
Lajisuosion lisäämiseksi tarvitaan myös digitaalisten kanavien hyödyntämistä. Hevosten määrän kehityksessä korostuu omistajuus. Omistamisen ollessa mielekästä myös kasvatustoiminnan asema vahvistuu. Työllistävä vaikutus näkyy valmennuksessa, hevosten hoidossa, ohjastuksessa sekä muuten koko alalla. Omistajat ovat kuitenkin viime kädessä suurin ja merkittävä harrastuksen rahoittaja.
Raviradat mahdollistavat ravikilpailut, tulevaisuudessa tarvitaan myös muita oheistoimintoja, niiden lisäämistä ja kehittämistä. Ratojen lisäksi liittojen, ravinaisten ja nuorten osallisuus tärkeää. Myönteisen pohjan luo kyselyjen mukaan, että valtaosa kansalaisista näkee hevosurheilun mielekkäänä ja hyväksyttävänä harrastusmuotona.
2.Työryhmän raportti nostaa esille monia tulevaisuudessa alan kehittämistä vaativia asioita. Oikeat ja vaikuttavat toimenpiteet saadaan aikaan vain alan yhteistyöllä. Divisioonat palaavat, kilpailupäiviä on jonkin verran vähennetty. Tärkeää on muistaa isossa kuvassa vastuullisuus, hevosten hyvinvointi sekä yhteiskunnallinen hyväksyntä. Ravipäivien määrässä täytyy huomioida vaikutusalueen hevosmäärä. Kustannusten noustessa on hyvä kyetä vähentämään pitkiä kuljetusmatkoja ja tarjottava alueellisia vaihtoehtoja maan eri osissa. Ravialueiden yhteistyön kehittäminen alueiden välillä ja sisällä korostuu. Hevosjalostusliittojen ammattitaidosta on pidettävä huolta, mikä näkyy kasvattajille ja kasvatustoiminnalle. Ratkaisut asioiden kautta ja tiedolla johtaminen.
3.Nuorisotoiminnan resurssien kohdistamista raviurheilun nuorisotyöhön täytyy varmistaa ja kehittää vaikuttavia toimenpiteitä. Nuorisotyöhön on kehitettävä valtakunnallinen malli tavoitteineen ja mittareineen, pitäen sisällään myös ravikoulut. Yhteistyössä tämän voisivat toteuttaa Hippos ja maakuntaradat. On mahdollistettava polku poneista hevosiin harrastajan iän karttuessa.
Mervi Roiha-Härkönen, 39
Etelä-Karjalan Osuuskaupan toimialapäällikkö, vastuualueena polttoneste-, liikennekauppa-, sähkölataus- ja autopesuliiketoiminta. Ylempi AMK sekä tapahtumantuottajan koulutus. Opiskelee digimarkkinointia ja brändin kehittämistä.
Parikkalan Hevosseuran puheenjohtaja. Aiemmin Lappeen raviradan hallituksessa sekä Etelä-Karjalan ravinaisten johtokunnassa.
1.Tärkeimpiä keinoja ovat kasvatustoimintaan ja hevosen omistamiseen panostaminen. Kotimainen kasvatus ja raviurheilu tarvitsee riittävän massan, ja tämä on elinehto sille, että ravitoiminta pysyy elossa. Kotimaisen kasvatuksen ja sen edellytysten turvaamista tukee tasapainoisesti rakennettu kilpailutarjonta, jossa erityisesti nuoret hevoset on huomioitu. Isossa kuvassa meillä on työsarkaa hevosalan hyväksyttävyyden, maineen ja brändin eteenpäin viemisessä ja kehittämisessä. Tämä kaikki vaikuttaa ihmisten pitovoimaan alalla ja lajin parissa.
Lajin pariin uusina tuleville tulee mahdollistaa matalan kynnyksen helppo tutustuminen ja harrastamisen aloittaminen. Tämä vaatii meiltä konseptointia sekä asiaan panostamista. Hippoksella on hyvä strategia, johon uskon vahvasti, ja joka toteutuessaan tukee kehityssuunnan muutosta parempaan.
2.Raportti on ammattitaitoisesti rakennettu ja se vastasi MMM:n toimeksiantoon. Yhteiskunnallisesti haastava tilanne ja alati muuttuva toimintaympäristö vaatii uudistumaan ja tämä on myös viestitty raportissa selkeästi. Hevostalouden rahoituksen tullessa valtion budjetista, meidän on tärkeää panostaa kaikessa tekemisessä lajin hyväksyttävyyteen, vaikuttavuuteen ja elinvoimaan.
Raviratojen toiminnan rationalisointi ja yhteistyö liittyy vahvasti ravikilpailutoiminnan mitoittamiseen ja tämä kokonaisuus on tärkeä käydä läpi kunnolla- näen kustannustehokkuuden mahdollisuuksia paljon. Nuoriso- ja harrastustoiminnan valtakunnallisen mallin eli konseptoinnin nostan myös erityiseen arvoonsa, tämä onnistuessaan tuo lajille tulevaisuuden tekijöitä.
3.Mieltä lämmittää poniravinuorten huomiointi kysymysasetannassa. Tunnistan junioripolun puuttumisen ja näen tarpeen urapolun selkeälle kuvaamiselle sekä nuorten tukemiselle. Alueelliset erot ovat myös tässä asiassa valtavia, mutta isossa kuvassa ponien ja poniohjastajien määrät ovat laskussa. Juniorikypärät-sarjalle on varmasti olemassa tarpeensa, muutenkin meidän on huomioitava nuorille ohjastajille suunnattuja tai rajattuja lähtömahdollisuuksia. Nuorisotoiminnan konseptointi (esim. ravikoulut, opetusta tarjoavat paikat) määrittäisi tekemiseen laadullista tasoa ja mikä tärkeintä, sen avulla voidaan mahdollistaa nuorten harjoittelu matalalla kynnyksellä. Näen tässä myös raviradoilla tärkeän roolin, kyse on kuitenkin tulevaisuuteen satsaamisesta.
Valtuuskunnan asialistalla on katsaus rahapelimarkkinaan ja ravipelaamisen tulevaisuuteen sekä Hippoksen ajankohtaisiin asioihin. Lisäksi vahvistetaan toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valitaan puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet erovuorossa olevien tilalle sekä muut valtuuskunnan henkilövalinnat. Valtuuskunta nimeää myös edustajan Veikkauksen hallintoneuvostoon ja hyväksyy hallintosäännön muutokset. Lopussa käydään lähetekeskustelu Hippoksen organisaatiorakenteesta ja hallintomallista.
Teksti: Johanna Heinonen / Hevosurheilu