Suomenhevosliitto valitsee ja palkitsee vuosittain vuoden kasvattajan. Valinnan perusteina ovat kasvatustoiminnan laadukkuus, hevosen hyvinvoinnin huomioon ottaminen toiminnassa sekä varsojen kehittyminen pärjääviksi ravureiksi. Tänä vuonna kunnian sai vieremäläinen Mikko Väisänen.
- Hyvän hevosen tunnistaa kyllä, silmässä ja olemuksessa on jotain. Hyvä rakenne tietysti tuo kestävyyttä. Tärkein on se ensimmäinen talvi, kun varsaa ajetaan, se miltä se käteen tuntuu. Silloin voi melkein jo sanoa, tuleeko hevosesta jotakin, summaa Mikko Väisänen näkemyksiään.
Ja hyvin ovat analyysit vuosien saatossa pitäneet kutinsa. Vuodesta 1983 on Väisästen tallissa syntynyt yhteensä 73 varsaa. Suomenhevoskasvatteja on kaikkiaan 61 (Mikolla 32, Mikon ja puolisonsa Helenan kanssa yhdessä 14, pojalla Timolla 15), ja erityistä Mikon kasvateissa on, että niistä vain kolme ei ole tullut starttiin. Startanneista kasvateista 15 on yltänyt tähtijuoksijaksi ja viisi valioksi. Voittosummaa on kertynyt lähes 530 000 euroa.
- Kyllähän tämmöinen tunnustus mieltä lämmittää. Kasvattaja on monesti ja valitettavasti tässä koko paletissa se, joka ensimmäisen unohdetaan, vaikka ilman tähän asiaan uskovia ja panostavia ei pian ole koko lajia. Mutta se, miten kasvatustyötä pitäisi ja voisi tukea, on taas isojen kysymysten paikka, eikä siihen ole vielä useammassakaan neuvottelupöydässä ratkaisua tullut, järjestöaktiivinakin tunnettu Väisänen puntaroi. – Tärkeintä olisi saada tukea ihan sinne kasvatustyön alkuun, astutus- ja varsan syntymän vaiheeseen. Se kannustaisi jatkamaan.
Mikko Väisäsen menestyneimpiä kasvatteja ovat Helätin-ajon voittaja ja Villinmiehen tammakilvan kolmonen Hissun Virva, Derbyssä kolmanneksi sijoittunut Hissun Viku, Satakunta-ajon kakkonen ja Pikkukunkku-kolmonen Hissun Vili, Villinmiehen tammakilvassa menestynyt Hissun Rilla sekä hyvin tienanneet Hissun Aarre ja V.T. Renttu. Kasvatustyön menestyksen perustana ovat hyvät siitostammat, erityisesti valiopalkittu tamma Rentukas ja sen emä Hillotar.
- Meillähän ei kotona ollut mitään raviurheiluhommaa, hevosilla tehtiin töitä ja kaikki ravihommat on pitänyt opetella ihan alusta lähtien. Alkuun kai se oli sitä, että toivotiin, että joskus pääsisi omilla kasvateilla kilvanajoon. Tuurilla ja sattumien summalla tässä on menty, ja kai sitä on virheistään opikseenkin ottanut, Väisänen veistelee.
Lapsuuskodin tamma Nelitär (periytyy työhevostamma Petronellasta) aloitti Väisästen menestyksekkään tammalinjan, mutta myös loi perustan ominaisuuksille, joita Mikko Väisänen kasvatuksessaan edelleen tänä päivänä hakee ja arvostaa.
- Hyvä hevonen on vireä, riski ja yrittävä. Semmonen, jonka kanssa ei tarvi piiskan käytöstä ottaa sakkoja.
Tällaisia on Väisäsen Mikon ja poikansa Timon tallissa tällä hetkellä 22 päätä. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin kuusi vuotta sitten, ja yhteinen sävel on niin hevos- kuin tilanhoidon puolella on pysynyt hyvänä.
- Hyvin mahdutaan samalle tallinkäytävälle, ei tämä muuten onnistuisi, isä-Väisänen kiittelee. - Timo on kasvanut tähän – hevoset ovat meille aina olleet koko perheen hommaa, ja antaneet meille kaikille valtavasti.
Kun hevoset ovat elämä ja intohimo tulee niitä seurattua, muitakin kuin omia, jatkuvasti ja päivittäin. Päivittäiset TotoTV-lähetykset tulee seurattua ja kun joku mielenkiintoinen hevonen nousee, se kiinnittää aina huomion.
- Siitosoreista katson aina emälinjaa. Varsinkin nuorilla oreilla, joilla ei ole jälkeläisnäyttöä, emälinja on kaikki kaikessa.
Omat yhdistelmänsä Mikko Väisänen on tehnyt ja tekee suvut huomioiden, mutta myös siten, että varsalla on kaupallista arvoa. Kasvattaja tekee varsat myytäviksi.
- Joo, ei niitä kaikkia voi tähän jättää. Mutta se on pidetty, että Hilllotar ja Rentukas pysyvät talossa jälkeläistensä kautta. Näistä molemmista tammoista meillä on aina jotain kautta jälkeläisiä.
Kun kasvatteja on kymmeniä, onko jäänyt mieleen joku erityisesti, ja milloin kasvattaja on onnistunut työssään?
- Hissun Aarre oli kyllä sellainen työvoitto. Siinä hevosessa oli kaikki menestyjän ainekset, ja kun haasteista tykkää, niin sen menettäminen sitten kyllä riipaisi. Onhan näitä: Hissun Virva, joka kertaalleen jätti kolme kuningatarta taakseen. Ja Hillotar, se se opetti tähän hommaan oikein kantapiän kautta, kiittelee Ylä-Savon mies kantatammansa.