Tähtien Talli on suurimpien suomalaisten ravihevostähtien kunniagalleria (Hall of Fame). Tähtien Tallissa on tällä hetkellä yhteensä 24 hevosta, joista lämminverisiä ravihevosia on 13 ja suomenhevosia 11. Tähtien Talli perustettiin vuonna 1995, jolloin siihen nimettiin kahdeksan legendaarista hevosta: Charme Asserdal, Friendly Face ja Keystone Patriot sekä suomenhevoset Patrik, Reipas, Vekseli ja Vieteri. Tähtien Tallia ylläpitää Suomen Hippos ry.
Brad de Veluwe on yksi 2000-luvun kirkkaimmista suomalaisista ravitähdistä. Lars Ingman Oy Ab:n kasvattama ja omistama ori juoksi urallaan yli miljonaan euron tienestit. Brad de Veluwe aloitti kilpauransa 2-vuotiaana vuonna 2010 Tuomas Korvenojan valmennuksesta kahdella voitolla.
Kolmivuotiskausi oli huippuoriin läpimurtokausi kansainväliselle huipulle. Brad de Veluwe voitti vuonna 2011 suurkilpailuja Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Italiassa. Korvenoja ohjasti oriin voittoon muun muassa Kriteriumissa, Orsi Mangellissa, E3-finaalissa ja Ulf Thoresenin muistoajossa. Kolmivuotiskaudellaan Brad de Veluwe ansaitsi yli 400 000 euroa.
Nelivuotiskaudella Korvenojan suojatti jatkoi siitä, mihin oli jäänyt edellisellä kaudella. Nelivuotiskaudella Brad de Veluwe voitti ikäluokkansa arvostetuimmista kilpailuista muun muassa UET Grand Prix’n Gelsenkirchenissä Saksassa ja Suuren suomalaisen Derbyn Vermossa. Yksi suomalaisen raviurheilun mieleenpainuvimmista hetkistä tapahtui heinäkuussa 2012, kun Brad de Veluwe voitti Halmstadissa Ruotsissa ajetun Sprintermästaren-finaalin täysin ylivoimaisesti maailmanennätysajalla 09,7a/1609 metriä. Koko kauden ansiot kipusivat suurvoittojen myötä yli 500 000 euroon.
Viisivuotiskaudellaan Brad de Veluwe siirtyi ikäluokkakilpailuista avoimen tason lähtöihin. Edelleen Tuomas Korvenojan valmennuksessa ja ohjastuksessa kilpaillut ori sijoittui toiseksi Finlandia-ajossa ja Prix d’Etain Royal Seinäjoki Racessa. Brad de Veluwe sai kutsun Elitloppetiin, jossa ori pääsi finaaliin ja sijoittui siinä jäätyään ilman kiritiloja neljänneksi. Yli 200 000 euron ansiot tuonut viisivuotiskausi jäi Brad de Veluwen viimeiseksi täysipainoiseksi kaudeksi, hevonen kilpaili kaksi viimeistä lähtöään 6-vuotiaana.
Brad de Veluwe juoksi uransa aikana yhdeksän Suomen ennätystä. Ori palkittiin Ravigaalassa kaksi kertaa (2011 ja 2012) Vuoden hevosena, 2011 hevonen oli Vuoden paras kolmivuotias ja 2012 Vuoden paras nelivuotias lämminverinen. Tähtien talliin Brad de Veluwe valittiin vuonna 2015.
Kilpauransa jälkeen Brad de Veluwe on vaikuttanut siitoksessa Suomessa ja Ruotsissa. Orin jälkeläisiin lukeutuu hyviä kilpahevosia kuten Handsome Brad ja BWT Burnin Alive.
Bwt Magic voitti jo 3-vuotiaana ikäluokkansa epävirallisen Euroopan mestaruuden. 4-vuotiaana ori nousi ryminällä eurooppalaisen raviyleisön tietoisuuteen voittamalla kansainvälisen Kymi GP:n Kouvolassa, vaikka vastassa oli aikuisia hevosia.
Tahti säilyi samana myös St. Michelissä. Ikäluokan tärkeimmän kisan, Derbyn, Bwt Magic hoiteli varmoin ottein kauden lopulla.
5-vuotiaana Bwt Magic voitti Finlandia-ajon ja jatkoi suurin toivein kohti Elitloppettia. Karsintalähdössä ori sijoittui toiseksi Varennen jälkeen. Finaalissa vuorossa oli laukka ja vammautuminen, joka käytännössä katkaisi orin uran huipulla.
Bwt Magicia valmensi Matti Salmi, joka myös ajoi sen ensimmäisen kilpailun. Sen jälkeen ohjastuksesta vastasi Ahti Antti-Roiko.
Charme Asserdal on nimi, jonka aikakauden eläneet muistavat, vaikka eivät raviurheilua seuraisikaan. Tamman kilpailumatkat ympäri maailmaa lentokoneella olivat aikanaan valtavan mediahuomion kohteena. Omistaja-valmentaja Timo Eve, hoitaja Irmeli Lehtioksa ja ohjastaja Heikki Korpi olivat oman aikansa jukkiksia.
Charme Asserdal oli moninkertainen Euroopan ennätystamma ja näiden suurten kansainvälisten ajojen voittaja: Solvallan juhla-ajo, Åby Stora Pris, Pohjoismaiden nelivuotiseliitti, Ruotsin sprintterimestaruus; Preis der Besten, Grosser Preis von Bayern; Grosser Preis von Mönchengladbach (Länsi-Saksa); Grote Prijs der Lage Landen (Hollanti); Gran Premio delle Nazioni (Italia); Copenhagen Cup (Tanska)
Lisäksi koko kansan Charme oli epävirallisen MM-ajon viides ja kolmas vuosina 1978-79 Roosevelt Racewaylla USA:ssa.
Charme Asserdal oli kilpailu-uransa lopetettuaan eniten ansainnut Pohjoismaissa syntynyt ravihevonen. Rahapotin koko oli 2,8 miljoonaa markkaa.
Elian Web aloitti kilpauransa kaksivuotiaana ja menestyi ikäluokkakilpailuissa hyvin. 4-vuotiaana se voitti Suuren Suomalaisen Derbyn. Nelivuotiskauden loppuun mennessä ruuna oli voittanut St. Legerin ja kaksi kertaa Kasvattajakruunun.
Vanhempana kilpahevosena Elian Web kilpaili edelleen paitsi Suomen absoluuttisella huipulla, myös kansainvälisellä huipulla. Ruunan suurimmat menestykset tulivat vuonna 2020, silloin Elian Web voitti Paralympiatravet-finaaliin, josta se ansaitsi kutsun Elitloppetiin. Samana vuonna ruuna voitti myös Suur-Hollola-ajon.
Elian Web kilpaili koko uransa Katja Melkon valmennuksessa, ensin Lumijoelta käsin ja Melkon muuttaessa Ruotsiin valmentamaan, myös Elian Web siirtyi Julmyran valmennuskeskukseen. Ikäluokkakilpailuissa sitä ohjasti Janne Soronen ja vanhemmalla iällä suurkilpailumenestystä tuli Jorma Kontion ohjastamana. Uransa viimeisen lähdön Elian Web juoksi helmikuussa 2022.
Friendly Facen suurkilpailuvoittojen lista on hengästyttävää luettavaa. Hevonen voitti muun muassa Grote Prijs De Gigantenin kolmesti peräkkäin vuosina 1988–1990. Lisäksi orin nimi löytyy esimerkiksi Gran Premio Duomon, Gran Premio U.N.I.R.E:n ja Killerin Eliitin kunniataulusta.
Houston Laukko oli hevonen, jota ei voi sivuuttaa, kun muistellaan menneiden vuosien kirkkaimpia tähtiä. Ori oli ainut Suomessa syntynyt ravuri, joka on voittanut ravureiden avoimen tason Euroopan mestaruuden. EM-titteli tuli vuonna 1995.
Houston Laukko oli myös ensimmäinen Suomessa syntynyt hevonen, joka osallistui Euroopan suurimpaan ravilähtöön, Prix d’Ameriqueen. Se oli mukana kolmesti peräkkäin vuosina 1994–1996.
Houston Laukko kilpaili Laukon Nmky:n nimissä. Oria valmensi koko uran ajan Pekka Yli-Houhala. Hoitaja Pirjetta Laakso huolehti orin hyvinvoinnista koko kilpauran ajan. Kilpailuissa ohjissa oli useimmiten Pohjoismaiden voitokkain ohjastaja Jorma Kontio.
Houston Laukko on myös isä lähes 400 ravurille.
I.P. Vipotiina aloitti kilpauransa Heikki Torvisen tallista. Tamma aloitti kilpailemisen jo 3-vuotiaana voittaen molemmat lähtönsä. Nelivuotiskaudella tamma hallitsi ikäluokkansa kilpailuja. I.P. Vipotiina voitti Torvisen ohjastamana muun muassa suomenhevosten Kriteriumin, Oulu Express -finaalin, Pikkupelimannin ja Pikkuprinssin.
Viisivuotiskaudella I.P. Vipotiinan menestys jatkui, Torvinen ohjasti tamman muun muassa Derbyn voittajaksi. I.P. Vipotiina on ainoa tamma, joka on onnistunut voittamaan sekä Kriteriumin että Derbyn. Viisivuotiskausi toi myös Villinmiehen Tammakilvan kakkossijan.
Hevonen jatkoi Heikki Torvisen valmennuksessa myös avoimella tasolla ikäluokkavuosiensa jälkeen. I.P. Vipotiina kilpaili Torvisen tallista seitsemänvuotiskautensa syksyyn asti. Ajanjaksolla mahtui muun muassa ensimmäinen osallistuminen kuningatarkilpailuun Forssassa vuonna 2006, josta saldona oli yksi osalähdön voitto ja kokonaiskilpailun sija neljä.
Keväällä 2007 I.P. Vipotiina teki ensiesiintymisensä uuden valmentajansa Pertti Puikkosen tallista. Vuoden 2007 kuningatarkilpailusta ei kokonaiskilpailussa tullut menestystä, ja vuodesta 2008 tuli tammalle välivuosi loukkaantumisen vuoksi.
Vuonna 2009 tamma palasi radoille, ja kaudesta tulikin jättimenestys I.P. Vipotiinalle. Tamma voitti ensimmäisen ravikuningattaren tittelinsä ja lisäksi se juoksi kylmäveristen tammojen maailmanennätyksen Mikkelin Suurmestaruudessa ajalla 20,2a/1609 metriä.
Vuosina 2010 ja 2011 I.P. Vipotiina oli pysäyttämätön tammahuipulla. Hevonen voitti molempina vuosina kaikki kuningtarkilpailujen osamatkat. Tampereen Kuninkuusraveissa vuonna 2011 I.P. Vipotiina teki Puikkosen ohjastamana myös uuden ennätyksen kuningatarkilpailun kokonaisajassa.
I.P. Vipotiina kilpaili viimeisen kautensa vuonna 2013, jolloin tamma osallistui Kuopion Kuninkuusravien kuningatarkilpailuun. Hevonen voitti ensimmäisen osamatkan ja sijoittui kokonaiskilpailussa viidenneksi. Uransa viimeisen lähdön I.P. Vipotiina juoksi valmentajansa Pertti Puikkosen ohjastamana joulukuussa 2013 kotiradallaan Vermossa.
Kilpauransa jälkeen I.P. Vipotiina siirtyi takaisin kasvattajilleen Parviaisten perheeseen Kainuuseen. Ensimmäisen varsansa tamma sai vuonna 2015, orivarsa sai nimekseen I.P. Timantti.
Isla J Brave jäi suomalaisen raviyleisön muistoihin armottomana loppukirihevosena, joka lähes poikkeuksetta lensi kärkeen viimeistään maalilinjalla. Loppukirin alkamisen merkki oli, kun vakiokuski Aki Antti-Roiko veti silmälaput.
Pienikokoinen ruuna voitti urallaan V65- ja V75-raviveikkauslähtöjä peräti 59 kappaletta. Se lienee lyömätön saavutus myös tulevaisuudessa.
Isla J Brave kilpaili kotimaisella huipulla 3-vuotiaasta 13-vuotiaaksi asti, mikä on poikkeuksellinen suoritus. Uran paras kausi oli vuosi 1996, jolloin ruuna voitti Finlandia-ajon, St. Michelin, Seinäjoki-ajon ja Killerin Eliitin.
Isla J Braven omisti maatalousyhtymä Klemola Ullavalta. Valmennuksesta vastasi Petri Klemola.
Keystone Patriot valloitti Suomen ja Euroopan raviratoja raviurheilun kuumimman nousukauden aikana. Yhdysvalloissa syntynyt ori voitti Antti Savolaisen valmennuksessa suurkilpailuja etenkin Italiassa kuin liukuhihnalta. Rattailla nähtiin ajan nousevia tähtiohjastajia, kuten Veijo Heiskanen ja Jorma Kontio.
Keystone Patriot voitti Gran Premio Duomon kolmesti peräkkäin vuosina 1982–1984. Orin ansiolistalta löytyvät myös mm. Campionato Europeo kahteen kertaan, Gran Premio Della Lotteria, Gran Premio U.N.I.R.E kahteen kertaan, Grote Prijs De Giganten ja St. Michel.
Not A Spacecase oli kilpaurallaan kivikova tamma, joka oli huipulla 3-vuotiaasta aina 10-vuotiaaksi asti. 3-vuotiskauden kruunu oli ikäluokan tärkeimmän kilpailun, Kriteriumin, voitto. Voittoihin päättyivät myös Tammakriterium ja Ruotsissa juostu kansainvälinen Wallenius Cup.
Aikuisiän suurimpia meriittejä olivat St. Michelin, Queen L:n muistoajon, Suomen mestaruuden, N.J. Kosters memorialin ja STC:s Avelslopin voitot. Lisäksi Not A Spacecase oli usein kolmen parhaan joukossa kansainvälisissä huippulähdöissä.
Huippuvuosi oli 2001, jolloin 8-vuotias Not A Spacecase voitti St. Michelin ja keräsi kauden aikana 235 000 euroa palkintorahaa.
Passionate Kemp oli suomalaisen raviurheilun prinsessa, joka liiteli höyhenenkevyellä tyylillään voitosta voittoon ihastuttavan vaivattoman näköisesti. 3-vuotiaana tamma rökitti orit Kriteriumissa, Ulf Thoresenin muistoajossa ja Gran Premio Orsi Mangellissa.
4-vuotiaana tahti vaan kiihtyi. Kotimaassa nimi kirjattiin Derbyn, St. Legerin ja Glen Kosmos memorialin kunniatauluihin. Italiassa tamma liihotteli ensimmäisenä maaliin Gran Premio Tino Triossissa ja Gran Premio Continentalissa. Ruotsista oli tuomisina muun muassa 4-vuotistammaeliitin voitto.
5-vuotiaana Suur-Hollola-ajon ja Tammavaltikan voitot saivat seurakseen tähtisateen Italiasta. Passionate Kemp voitti siellä Gran Premio Gaetano Turillin, Gala Internazionale Del Trotton, Gran Premio Royal Mares Del Trotton ja Gran Premio Freccia d’ Europan. Uran alkuvaiheen kilpailuissa valmentaja Markku Nieminen ohjasti tammaa kotimaassa yleensä itse. Ulkomailla ohjat luotettiin yleensä Jorma Kontiolle.
6-vuotiaana tilille kirjattiin voitto Tammavaltikassa. 7-vuotiskaudelle Passionate Kemp siirtyi Stig H Johanssonin talliin Ruotsiin. Kauden meriitteihin kirjattiin vielä muun muassa Suomen mestaruuden voitto ja ykkössija Queen L:n muistolähdössä. Kilpauransa Passionate Kemp päätti samana vuonna ainoalla oikealla tyylillä – voittajana.
Patrik oli samaa ikäluokkaa toisen Tähtien tallin jäsenen, Ponserin kanssa. Patrik nousi ikäluokan valtiaaksi 5-vuotiaana voittamalla Derbyn.
Myös aikuisikä oli täynnä menestystä. Patrik voitti neljä ravikuninkuutta peräkkäin vuosina 1988–1991. Patrik viitoitti vahvasti omistajiensa Juha Kortekallion ja Seppo Suurosen tietä, sillä molemmat ovat nykyään ammattiravivalmentajia.
Patrik jätti jälkensä vahvasti suomalaiseen raviurheiluun myös siitoksessa. Sen pojista Rikhart ja Patrikin Muisto ovat voittaneet ravikuninkuuden ja Uja ravikuningattaren tittelin.
Ponseri oli aikansa varsatähti, joka voitti 4-vuotiaana kaikki 17 kilpailuaan. Mukaan mahtuivat muun muassa voitot ikäluokan tärkeimmässä kilpailussa Kriteriumissa ja Oulu Expressissä.
Välillä tahti hiipui aavistuksen verran, mutta 11-vuotiaana ori räväytti komean paluun huipulle voittamalla ravikuninkuuden Helsingissä. Samana vuonna Ponseri juoksi Mikkelissä kylmäveristen maailmanennätyksen, kun mailin ryhmäajo taittui aikaan 1.20,4.
Omistaja-valmentaja Anssi Niininen ajoi kahta lukuun ottamatta kaikki Ponserin startit.
Yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä Suomessa syntyneistä lämminveritammoista on Ranch Kelly. Koko uransa kiitettävästi menestynyt mäntyharjulaisravuri puhkesi täyteen kukkaan vasta 10-vuotiskaudellaan. Tuolloin tuloksena oli mm. Suur-Hollola-ajon, Suomen mestaruuden sekä tammavaltikan voitot sekä koko kaudelta muhkea 324 680 euron potti. Ranch Kelly lopetti kilpauransa vuonna 2019 ja sama vuonna tamma astutettiin ensimmäistä kertaa.
Ranch Kelly pitää hallussaan lukuisia Suomen ennätyksiä sekä maailmanennätystä 14,0 3100 metrin ryhmäajosta.
Ruuna Reipas oli maankuulu kilpahevonen, joka voitti urallaan Suurmestaruuden vuosina 1960 ja 1963. Ruuna myös kilpaili Moskovassa lämminverisiä vastaan vuonna 1957. Tie menestyjäksi oli todellinen tuhkimotarina, sillä Reipas oli nukkavieru markkinavarsa, joka päätyi lopulta monen mutkan kautta Aapeli Miettisen käsiin.
Ajan tavan mukaan Reipas saattoi kilpailla samana päivänä useassa lähdössä. Ruunan arvioidaan juosseen pitkällä urallaan peräti 1 300 starttia. Palkinnoitta se jäi ani harvoin. Voittoja kertyi peräti 348 tai 339, lähteestä riippuen. Reipas oli eniten rahaa ansainnut ravuri Suomessa vuosina 1958–1960. Niillä kausilla se juoksi kullakin yli miljoona silloista markkaa.
Taiteilija Herman Joutsen on tehnyt Reippaasta patsaan, joka löytyy sen kotipitäjästä Varpaisjärveltä. Varpaisjärvi on nykyään osa Lapinlahden kuntaa.
Saaga S on kolminkertainen ravikuningatar eikä 2000-luvulla kolmeen kuningatartitteliin yltänyt kuin I.P. Vipotiina. Tamma pitää hallussaan edelleen (vuonna 2020) kylmäveritammojen Suomen ennätystä yli 2500 metrin volttilähdöissä, 25,2kp.
Taipalsaarelaiset Milla ja Ilkka Pyysalo etsivät lehti-ilmoituksella sopivaa suomenhevosvarsaa ja unelmana oli, että hevosella päästäisiin ajamaan edes yksi ravilähtö. Saaga S ostettiin lopulta valokuvan perusteella ja loppu onkin historiaa. Hevosen satukirjamaisesta tarinasta on myös tehty Saaga S – satu suomenhevosesta –dokumentti, jossa seurattiin Pyysalon tallin elämää vuoden ajan. Kilpaura päättyi vuonna 2019 ja samana vuonna tamma astutettiin ensimmäistä kertaa. Tähtien talliin Saaga S valittiin vuoden 2019 Ravigaalassa yhdessä Ranch Kellyn kanssa.
Ori Santeri Dahlia voitti urallaan kolme ravikuninkuutta. Vuodet olivat 2001, 2002 ja 2005. Historiallista kuninkuuksissa oli, ettei Santeri Dahlia hävinnyt yhtään osakilpailumatkaa.
Suur-Hollola-ajon Santeri Dahlia voitti vuonna 2002. Orin lahjakkuus tuli suuren yleisön tietoon viimeistään vuonna 1999, jolloin se sijoittui Derbyssä toiseksi. Santeri Dahlia omasi armottoman fysiikan, jonka turvin se yleensä käänsi kirikamppailut edukseen.
Santeri Dahlia oli vahvasti iisalmelaisen Kauhasen perheen hevonen. Isä Kauko oli sen kasvattaja ja omisti sen yhdessä poikansa Janin kanssa. Valmennuksesta vastasi Janin veli Jukka-Pekka, joka myös ajoi lähes kaikki startit. Hänen lisäkseen rattailla nähtiin kilpailuissa vain veljessarjan kolmas jäsen Sami, sekä yhden kerran Kaarlo Ahokas.
Santeri Dahlialla on reilut sata rekisteröityä jälkeläistä.
Kolminkertainen ravikuningas Saran Salama aloitti kilpauransa 4-vuotiaana, mutta saavutti suurimmat voittonsa kahdeksanvuotiaana. Vuonna 2004 napsahti voitto kylmäveristen Suur-Hollolassa. Tätä ilottelua jatkui peräti neljä vuotta peräkkäin.
Ensimmäisen ravikuninkuuden Saran Salama saavutti vuonna 2006 ja hoiti homman kotiin myös kahtena seuraavana vuonna. Vuonna 2008 ori ylsi Pohjoismaiden Mestaruus -kilpailussa toiseksi.
Saran Salama on orimattilalaisen Tapio Perttusen perheen kasvattama. Perttunen ajoi itse hevosen kaikki startit lukuun ottamatta ensimmäistä starttia maaliskuussa 2000.
Saran Salaman emänisä on legendaarinen Vieteri, joka voitti urallaan viisi ravikuninkuutta.
Target Hoss on voittanut lähes kaikki suomessa syntyneille tarkoitetut suurkilpailut. Tämä ilmiömäinen tamma kuuluu niihin harvoihin hevosiin, jotka ovat voittaneet molemmat ikäluokan suurkilpailut, Kriteriumin ja Suuren Suomalainen Derbyn. Kirsikkana kakkuun Target Hoss on voittanut myös legendaarisen Suur-Hollola-ajon. Näiden lisäksi tamma on voittanut Suomen Mestaruuden kahdesti, St. Legerin ja Villimiehen Tammakilvan sekä rikkonut useita Suomen Ennätyksiä. Suurimman osan Target Hossin kilpailuista ohjasti Jorma Kontio.
Target Hoss syntyi Suomessa, mutta muutti jo varsana Esa Lahtisen mukana Kanadaan. Uran alkustartit ”Taku” juoksi Kanadassa. 2-vuotiaan Taku suoritti koelähdön ja kilpaili 3-vuotiaana jenkeissä kolmesti. Tässä vaiheessa 12-hengen oululaisporukka osti Target Hossin ja tamma siirtyi Ruotsiin Timo Nurmoksen valmennukseen. Tamma saapui kuitenkin Suomeen kilpailemaan toisinaan ja vierailut olivat yleensä voitokkaita. Target Hoss päätti kilpauransa 7-vuotiaana ja talvella 2012 tamma myytiin Menhammarin siittolalle Ruotsiin.
Venice kilpaili koko uransa suomalaisen raviurheilun huipulla. Tamma menestyi hyvin ikäluokkakilpailuissa, ja myöhemmin avoimella tasolla Venice voitti lähes kaikki Suomessa syntyneiden lämminveristen suurkilpailut.
Heikki Korhosen omistama ja valmentama Venice aloitti kilpauransa 2-vuotiaana kahdella voitolla. Kolmivuotiskausi toi menestystä tammojen ikäluokkakilpailuissa, Venice voitti muun muassa Tammakriteriumin, Kasvattajakruunun ja Tammahambon. Kolmivuotiskauden ainoa tappio tuli Kymenlaakso-ajon finaalissa, jossa hevonen sijoittui toiseksi.
Nelivuotiskaudella menestyi jatkui, Venice voitti jälleen Kasvattajakruunun ja sijoittui Derbyssä toiseksi. Tamma kilpaili myös ensimmäisen kerran avoimella tasolla ollen toinen St. Legerissä Porissa. Nelivuotiskauden jälkeen Venicen kokonaisvoittosumma ylitti jo 200 000 euron rajan.
Avoimelle tasolle siirryttyään Venice kilpaili viisivuotiskaudellaan lähes voitosta voittoon. Tamma voitti vuonna 2014 muun muassa Arvid Åvallin Tammaderbyn ja St. Legerin. Menestys avoimella tasoilla jatkui läpi Venicen myöhempien kilpavuosien. Tamman suurimpiin meriitteihin lukeutuvat kaksi Suur-Hollola-ajon voittoa peräkkäisinä vuosina 2016 ja 2017. Venice on ainoa tamma, joka on voittanut Suur-Hollola-ajon kaksi kertaa.
Viimeisenä kilpailuvuotenaan vuonna 2017 Venice voitti Suur-Hollola-ajon lisäksi St. Legerin, ja rahallisesti hevosen viimeinen kausi oli sen paras. Venice ansaitsi 8-vuotiaana 211 100 euroa. Lisäksi tamma juoksi viimeisellä kaudellaan oman ennätyksensä 10,8a/1609 metriä Finlandia-ajossa.
Viimeisen kerran Venice kilpaili marraskuussa 2017 omalla kotiradallaan Kuopiossa yhdessä luottokuskinsa Mika Forssin kanssa. Forss ajoi Veniceä koko sen uran ajan, hoitaja Jukka Hakkarainen ajoi tamman opetus- ja koelähdön, muuten ohjissa nähtiin kilpailuissa aina Forss.
Kilpauransa jälkeen Venice siirtyi siitokseen. Tamman ensimmäinen varsa syntyi vuonna 2019 oriista Muscle Hill. Orivarsan nimeksi tuli Massimo Hoist.
Liinaharjainen Vekseli oli aikansa supertähti. Pentti Savolaisen kotikasvatti voitti ravikuninkuuden neljästi peräkkäin vuosina 1979–1982 ja vielä vakuudeksi viidennen kerran vuonna 1984.
Vuoden 1984 kuninkuus oli ikimuistoinen, sillä silloin Pentti Savolainen vei myös ravikuningattaren seppeleen Vekkuliinalla. Tapaus oli ainutlaatuinen, sillä Savolainen oli molempien hevosten omistaja, kasvattaja, valmentaja ja ohjastaja. Lisäksi Savolainen on mm. viisinkertaisen ravikuninkaan Vieterin kasvattaja.
Vekseli on myös jättänyt jälkeläisiinsä ravikuninkaan. Vekke kruunattiin 1987 Lahdessa.
Viesker voitti ravikuninkuuden viidesti peräkkäin vuosina 1996–2000. Vieskerin nimissä on edelleen lyhyen ryhmäajon Suomen ennätys 1.19,9a. Ori juoksi sen Mikkelissä 23.7. 2002.
Kotimaassa kilpaillessaan Viesker oli usein jo etukäteen niin ylivoimainen, että muut tavoittelivat lähinnä kakkossijaa sen takana. Kenties suurimman uroteon Viesker teki kuitenkin Ruotsissa kansainvälisessä Elitkampen-lähdössä keväällä 2000, kun se kiersi lähtölaukan jälkeen vielä ykköseksi ja rökitti parhaat ruotsalaiset ja norjalaiset kylmäveriset. Voittoaika lyhyessä ryhmäajossa oli laukka huomioiden huima 1.20,2. Viesker juoksi urallaan maailmanennätyksen kahteen otteeseen.
Valtaosan Vieskerin kilpailuista ajoi Kaarlo Ahokas. Myös hänen veljensä Kari pääsi kääntämään Vieskerin voittajaesittelyyn kerran jos toisenkin. He myös vastasivat Vieskerin valmennuksesta. Viesker on edelleen suosittu siitosori, jolla on jo toista tuhatta jälkeläistä.
Vieteri oli aikansa legenda, joka voitti viisi ravikuninkaan seppelettä. Vuodet olivat 1973, 1974, 1976, 1977 ja 1978. Varhaiskypsä ori oli paras jo nelivuotisderbyssä. Vieteri oli ensimmäinen suomenhevonen, jonka palkintosumma ylitti miljoona markkaa.
Legenda oli myös Vieterin omistaja-valmentaja-ohjastaja Kaarlo Partanen. Hyväpuheinen mies sai kansalta lempinimen Kausalan Cassius.
Vieteri oli myös periyttäjä, jonka jälkeläisiin kuuluivat muun muassa vuoden 1986 ravikuningas Vireeni sekä vuosina 1987–1990 neljä ravikuningattaren seppelettä vienyt Valomerkki ja vuosien 1992–1993 kuningatar Vipu.
Vieteristä on kirjoitettu kirja nimeltä Valtias Vieteri (Juhani Matela 1979)
Vonkaus kuuluu legendaaristen ihmeruunien sarjaan. Ruuna voitti Suurmestaruuden vuosina 1968, 1968 ja 1971.
Vonkaus oli ensimmäinen suomenhevonen, jonka voittosumma ylitti ensimmäisenä niin 100 000, 200 000 kuin 300 000 markankin silloiset haamurajat. Ruuna oli voittosummalla mitattuna voitokkain suomenhevonen joka vuosi aikavälillä 1968–1974.
Vonkaus ja sen omistaja-valmentaja-ohjastaja Evert Ryyttäri olivat tuttu näky voittajaesittelyissä. Parivaljakko paransi Suomen ennätystä kahteen otteeseen, ensin lukemiin 1.24,6 ja sitten numeroihin 1.24,2.
Vonkauksesta on kirjoitettu kirja nimeltä Voiton vei Vonkaus (Raimo Naumanen 1978)