Ohjastuntuman vaikutusta hevoseen ja optimaaliseen suorittamiseen niin ratsu- kuin ravipuolella analysoiva Niina Kirjorinne rohkaisee valmentajia tutustumaan uusien teknologioiden tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Uusilla mittausmenetelmillä voidaan mitata ja kehittää esimerkiksi ohjastuntumaa, hevosen liikettä ja sen symmetriaa, vähentää varusteiden aiheuttamaa painetta hevoseen sekä parantaa ohjastajan käden ja kehon toimintaa.
Tässä artikkelissa Kirjorinne vastaa yleisimpiin kysymyksiin liittyen ravihevosten kanssa tehtäviin ohjasjännitemittauksiin. Mittaustekniikkaan voi tutustua myös alla olevalla videolla, jossa hevosesta kuvattua videota ja jännitemittarin antamaa dataa voi seurata rinnakkain.
Mistä jännitemittauksessa on kyse?
Kontakti ohjastajan ja hevosen välillä elää harjoitus- tai kilpailutilanteessa kaiken aikaa. Ohjasjännitettä mittaamalla voidaan reaaliajassa seurata tätä hevosen ja ohjastajan välistä kommunikaatiota.
Kuolain on merkittävin yksittäinen kommunikaatioväline ravihevosen ja ohjastajan välillä. Vauhdin hidastamisen lisäksi taitava ohjastaja pystyy ohjasotteilla esimerkiksi suoristamaan, tasapainottamaan ja tukemaan hevosta.
Ohjastajan lisäksi myös hevonen pystyy aktiivisesti vaikuttamaan kuolaimeen syntyvään paineeseen. Esimerkiksi koulutuksesta, historiasta ja terveydentilasta riippuen hevosen tapa kommunikoida voi olla hienovaraista tai jopa rajua.
Kevyt ja tasainen ohjastuntuma on kokonaisuus, joka edellyttää harjoittelua sekä ohjastajalta että hevoselta. Jos kuolaimen ja ohjastuntuman kanssa on haasteita, mittaaminen auttaa löytämään ratkaisuja sekä oikeiden varusteiden valintaan että ohjastajan ja hevosen kouluttamiseen.
Miten jännitemittaus toteutetaan?
Jännitemittauksessa käytetään iPos-ohjasjännitemittaria, joka kiinnitetään ohjan ja kuolaimen väliin. Mittari antaa reaaliaikaista tietoa siitä, millaisia voimia kuolainrenkaaseen kohdistuu.
Jännitemittari ei mittaa vain kuolaimeen tulevaa vetoa, vaan useita muitakin mittaustilanteessa vaikuttavia voimia, jonka vuoksi mittaukseen on tarkoituksenmukaista yhdistää esimerkiksi eri kulmista kuvattua videota hevosesta, ohjasjännitemittarin antamaa tietoa kuolaimesta ja lihasaktivaatiomittarin tuottamaa tietoa ohjastajan kehosta. Tällöin saadaan kattava käsitys siitä, mitä hevosen ja ohjastajan välillä tapahtuu erilaisissa valmennus- tai kilpailutilanteissa.
Turvallisuussyistä tuntumamittauksen aikana kuolaimeen on kiinnitetty myös toinen ohja jännitemittarin rikkoutumisen tai irtoamisen varalta.
Miten tuntumamittauksen tuloksia voidaan hyödyntää?
Mittauksessa nähdään reaaliajassa tuntuman symmetria, määrä ja laatu, ja ongelmatilanteissa nähdään myös tilanteen rakentuminen valitusta mittauskokonaisuudesta riippuen.
Mittaustilanteessa on mahdollista testata ja vertailla eri treenitekniikoiden ja varusteiden vaikutusta suoraan hevoseen – esimerkiksi miten nopeasti ja miten kevyesti hevonen vastaa eri pyyntöihin.
Mittaus auttaa myös ymmärtämään omaa fiilistä ajaessa ja luottamaan siihen, sillä tunteesta saadaan tarkkaa dataa. Mittausten avulla valjakon kommunikaatioon voidaan löytää varmuutta, sävyjä ja tarkkuutta.
Jos tuntumassa on ongelmia, ne kannattaa ratkoa, sillä suun toiminnalla on iso merkitys myös hevosen suorituskykyyn. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi kielen asennolla on merkittävä vaikutus kehon voimantuottoon.
Onko tutkimuksissa löytynyt syy-seuraussuhteita suuvaurioihin?
Osa tutkimuksista antaa viitteitä siitä, että tietyt kuolainmallit voivat nostaa riskiä suuvaurioihin. Toisaalta on useampia tutkimuksia, joissa vastaavia suuvaurioita on löytynyt myös sellaisilta hevosilta, joilla ei käytetä mitään suuhun tulevia varusteita.
Suun anatomian osalta on selvää, että kuolaimet, joissa on suuri kitka (esimerkiksi synteettiset pehmeät materiaalit), voivat helpommin vetää poskien pehmytkudokset poskihampaiden väliin. Myös turpahihnan malli ja kireys ovat merkittäviä tekijöitä.
Ohjasjännitetutkimuksissa analysoidaan usein lyhyttä hetkeä, josta lasketaan tulosten maksimikeskiarvo. On hyvä muistaa, että jo yhden askeleen aikana vaihteluväli tuntumassa on mittausteknisesti varsin suuri, vaikka hevonen tuntuisi kevyeltä ajaa. Tämä johtuu muun muassa liikkeestä ja mittareiden teknisistä ominaisuuksista.
Millaisia käytännön vinkkejä antaisit ravihevosen valmentajalle ohjastuntuman ja suuterveyden edistämiseksi?
Hevoseen saa ja pitää vaikuttaa, jotta hevonen oppii käyttämään kehoaan mahdollisimman terveellisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Hyvä ohjenuora apujen käyttöön ja ohjastuntumaan on “käytä lievintä mahdollista keinoa, joka toimii”.
Erilaiset kieliongelmat, tuntuman vahvuus tai toispuoleisuus ja muut haasteet on hyvä tutkia ensin eläinlääkärin kanssa. Sen jälkeen tuntuma kannattaa mitata, jotta voidaan analysoida mikä tilanteen laukaisee ja miten se voidaan korjata.
Hevosen voi opettaa kevyemmäksi ja rennommaksi suustaan. Etenkin hevoset, joita voidaan treenata myös ratsain, on helppo opettaa vastaamaan ohjasotteisiin rennommin, sillä selästä käsin mahdollisia korjaustapoja on käytettävissä enemmän.
Monet jo nykyisellään käytössä olevat keinot ovat hyviä. Esimerkiksi harjoitustilanteessa ohjalle painavaa hevosta voi ajaa toisen takana, ja suustaan levottoman hevosen kanssa voi auttaa ohjien vieminen rintaremmin kaulahihnan alta, joka rauhoittaa ohjan luonnollista liikettä.
Myös ohjastajan asento vaikuttaa tuntumaan, vaikka ajaessa ollaan melko kaukana hevosesta. Omissa mittauksissani olen havainnut, että pystyssä olevat nyrkit parantavat ohjasotetta aina hieman. Moni ajaa arjessa kädet sisään kallistuneena, jopa ranteet taittuneena, joka luo ohjaan pienen sitkeyden tai tahmeuden tunteen.
Rennot hartiat, kevyesti kyljessä olevat kyynärpäät ja pystyssä olevat nyrkit, joiden peukalot ovat jopa aavistuksen ulospäin kallistuneet, tekevät ajoasennosta omille käsille rennomman, jonka myötä ohjassa tapahtuvat asiat tuntuvat vielä hieman herkemmin.
Tärkeintä on löytää ne hevoskohtaiset keinot, jotka parhaiten auttavat kehittämään hevosen ajettavuutta sekä kotona että kilpailuissa.
Mikä tekee ohjasjännitteen mittaamisesta monimutkaista?
Hevosen juostessa sen kehoon ja suuhun kohdistuu merkittäviä voimia silloinkin, kun kuolainta ei ole suussa lainkaan. Tämä on normaali fysiologinen ilmiö.
Newtoneina tai kiloina ilmaistu mittaustulos ei siis yksinomaan kerro, vetääkö ohjastaja ohjasta tai nojaako hevonen kuolainta vasten. Siksi ohjaspainemittauksen antamiin tuloksiin on tärkeää yhdistää myös muita mittauksen aikana tehtyjä havaintoja.
Kun hevosta ajetaan löysällä ohjalla, ohja heijaa ylös ja alas hevosen liikkeen sekä painovoiman vaikutuksesta. Kärryistä riippuen ohjan pituus on erilainen – lyhyellä kilpaohjalla liikettä syntyy vähemmän kuin pitkällä treeniohjalla.
Maan kontaktivoima näkyy mittalaitteessa kavion osuessa maahan. Hevosen vauhti, liiketekniikka, asento, tasapaino ja rentous vaikuttavat tapaan, jolla kavio osuu rataan, ja sitä kautta kontaktivoiman suuruuteen. Kesäradalla tärähdys on luonnollisesti pienempi kuin jääpintaisella talviradalla.
Myös ohjastajan käden asento ja lihasjännitys vaikuttavat tulokseen. Rento käsi suodattaa ohjan ja kärryjen tärinää ja mahdollistaa herkän, tuntevan käden kommunikaation välineenä.
Esimerkiksi silloin, kun hevosta ajetaan roikkuvan löysällä ohjalla, mittaustulokseksi saadaan yleensä noin 4–6 kilogrammaa. Tällaiset lukemat ovat rennon, mutta vauhdiltaan reippaan suorituksen aikana tavallisia.
Kaikkien näiden muuttujien vuoksi mittaustuloksissa voi kuitenkin olla vaihtelua noin 3–10 kilon välillä, vaikka ohjastaja ajaisi hevosta tismalleen samalla tavalla ja yhtä kevyesti.
Aiheeseen liittyviä tutkimuksia (englanniksi)
Pathological findings in premolar and molar teeth in 100 horses during routine clinical examinations