Hevosalan toimijoiden huoli on suuri – miten tässä minun käy? Raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtaja Juha Rehula painottaa blogitekstissään yhteen hiileen puhaltamista, jotta poikkeusajan jälkeen myös hevosalalla odottaa mahdollisimman hyvä arki, johon palata.
Istut kärryillä. Hevonen toimii niin kuin on aina toiminut. Tähtäät starttiin miettien, milloin on se päivä, jolloin taas pääsen näkemään tulokset siitä työstä, jonka osaan. Olet työnantaja ja mietit mielessäsi, miten pitkään rahat riittävät tallin henkilökunnan palkanmaksuun. Kysymysten tulva on melkein ääretön.
Jokainen meistä miettii omasta näkökulmastaan saman suuntaisesti. Yksikin puhelu, viesti tai jotain kautta tullut uusi tieto, joka vähentää mielessä myllertävien kysymysten taakkaa vie eteenpäin. Jos joskus niin nyt, tarvitaan yhdessä tekemistä ja luottamusta tulevaan. Kun jokainen meistä hoitaa oman tonttinsa parhaalla mahdollisella tavalla, ollaan jo pitkällä.
Eduskunta on saattanut voimaan valmiuslainsäädännön 18.3.2020. Valtioneuvosto on säätänyt lain perusteella asetuksia, joilla muun muassa rajoitetaan meidän jokaisen perusoikeuksia liikkumisen tai elinkeinovapauden osalta.
Raviurheilu on osa suomalaista yhteiskuntaa. Vaikka päätöksentekomme on itsenäistä, ympärillämme olevat tapatumat eivät voi, eivätkä saa olla vaikuttamatta siihen, miten toimimme, kun valtiojohtomme linjaa, mitä on mahdollista tehdä ja mitä ei.
Viimeisen kahden viikon aikana ympärillämme on ollut lähes päivittäinen tapahtumien vyöry. Hippos ja sen vastuulliset toimijat ovat tehneet valmistelua ja päätöksiä kulloinkin käytettävissä olevan parhaan tiedon mukaan. ”Tämän hetkisen tiedon mukaan” on ollut usein käytetty lause eri uutisissa ja tiedotustilaisuuksissa.
Toimenpiteiden taustalla on tavoite estää koronavirustartuntojen leviämistä ennaltaehkäisevillä toimilla. Uudenmaan maakuntarajan sulkeminen, ravintoloiden kiinnilaittaminen ja vakavat vetoomukset siitä, että liikkuisimme vähemmän paikasta toiseen ovat tuon keskeisen tavoitteen konkreettisia keinoja. Vasta historian kirjoitus tulee osoittamaan tehtyjen päätösten oikeasuhtaisuuden, riittävyyden tai riittämättömyyden.
Ravitoiminnan keskeyttämispäätös perustui niin valtionjohdon kuin terveysviranomaistemmekin siihen mennessä tekemiin julkisiin linjauksiin sekä vahvempien toimien valmistelun taustatietoihin. Samalla myös valmiuslainsäädännön valmistelu eteni. Oli riittävät tiedot siitä, että vallitsevissa oloissa edes entistä huolellisemmalla toiminnalla emme olisi kyenneet jatkamaan tapahtumia osoittaen samalla yhteiskuntavastuuta.
Ravien järjestämistä jatketaan heti, kun se on mahdollista. Milloin, sitä ei pystyne kukaan tällä hetkellä sanomaan. Siihen hetkeen kuitenkin valmistaudutaan jo muun muassa ennakoiden niitä kriteerejä, joilla minimoimme senhetkisen epidemiatason riskejä.
Hevosalan toimijoiden huoli on suuri – miten tässä minun käy? Talouden näköala ja epätietoisuus ahdistavat. Ammattilaisten käytettävissä ovat kaikki ne rahoitustavat, jotka valtiovalta on jo tähän mennessä ja tulee jatkossa kohdentamaan. Työn alla on lisäksi erilaisia mahdollisuuksia saada rahaa liikkeelle hevosalalle jaettavaksi. Nyt tarvitaan luovuutta samalla muistaen, että joskus tämä korona-aikakin on ohi.
Alan edunvalvonnan näkökulmasta käsillä on kaksi keskeistä asiaa: turvata alalle kaikissa näköpiirissä olevissa tulevaisuuksissa vuotuinen 40 miljoonaa euroa ja toiseksi erilaisten säädösten helpottamista sen osalta, mitä joustavaan rahan käyttöön alan sisällä tulee. Esimerkiksi raviratoja ei tule rangaista ajamattomista ravipäivistä.
Jalostuskausi on pian kiivaimmillaan. Tamman astuttamispäätös tehdään tässä hetkessä, mutta sen vaikutukset ulottuvat vuosien päähän. Tiedän, että erilaisten uhkien vallitessa voi kuulostaa jopa kliseiseltä, mutta vakuutan, että Suomessa ajetaan rahasta kilpaa vielä tämän vuosikymmenen puolivälissäkin. Ilman hevosia se ei kuitenkaan onnistu.
Milloin sitten seuraavan kerran ravataan kilpaa? Sitä on tänään mahdotonta sanoa. Tulevaan valmistaudutaan valmistelemalla erilaisia vaihtoehtoisia skenaarioita. Mikäli ajamatta on 30 tai 80 ravipäivää, on tilanne erilainen esimerkiksi sen osalta, yritetäänkö kilpailupäivät istuttaa loppuvuoden kalenteriin. Varmaa on kuitenkin, että palkintojen maksuun käytettävissä oleva raha tullaan maksamaan ulos. Periaatteet jatkovalmistelusta on lukittava jo aiemmin, mutta lopullinen toteutus ja aikataulu jäänevät avoimeksi siihen saakka, kun tiedetään mihin asti kilpailutauko kestää.
Nyt jos joskus on yhdessä tekemisen aika, tarvitsemme toinen toisiamme. Huoli on yhteinen silloin kun leivästä on kyse, olipa tulonlähde mikä tahansa osa raviurheilumme kokonaisuudesta. Hippoksen hallinto tulee osaltaan olemaan mukana talouden sopeuttamistoimissa, jotta tästä talouteenkin kuopan tekevästä ajasta päästään yli – yhdessä.
Hippoksen hallitus kokoontuu jatkossa viikoittain perjantaisin saamaan viimeisen käytettävissä olevan tiedon sekä linjaamaan valmistelua ja tekemään parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon pohjautuvia päätöksiä.
Juha Rehula
Suomen Hippos, Hallituksen puheenjohtaja
p. 050 511 3017