Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 9/2022.
Syksy on varsojen opetuksen aikaa. Yksivuotiaat siirtyvät laitumelta talliin ja alkavat totutella uudenlaiseen arkeen. Kun varsan kanssa työskennellään rauhallisesti, on opetus miellyttävää ja turvallista sekä hevoselle että ihmisille.
Saaliseläimenä hevonen on tyytyväinen, kun se näkee ympärilleen, sillä on mahdollisuus ja tilaa liikkua ja ympäristön ärsykkeet pysyvät maltillisina. Hevonen on tyypillisesti levollisimmillaan laiduntaessaan laumassa avarassa maisemassa. Ihmisen kanssa toimiessa tilanne on hyvin erilainen.
Erityisesti nuoren hevosen elämässä moni asia tapahtuu ensimmäistä kertaa. Rauhallisen ruohonsyöjän hermojärjestelmää koetellaan, kun monta asiaa tapahtuu samaan aikaan. Opetustilanteessa ongelmia syntyy usein silloin, kun varsa viedään uusiin tilanteisiin liian nopeasti. Äärimmäisen epämukavassa tilanteessa saaliseläin turvautuu tyypillisimpään puolustuskeinoonsa ja pakenee.
”Hevosen elekielen tunteminen on erittäin tärkeää, jotta voimme ennakoida vaaratilanteita. Elekielen tulkinnassa voimme tulla aina paremmaksi. Ennakointi on tärkeää taataksemme ihmisten ja varsan turvallisuuden. Myös tapaturmia voidaan välttää”, kertoo eläinlääkäri, eläinten käyttäytymisasiantuntija ja eläinkouluttaja Anna-Mari Olbricht.
”Opetustilannetta voidaan tehdä helpommaksi, jos varsan elekielestä huomataan pelon tai huolestumisen merkkejä. Kun toimimme näin, emme turhaan laita varsaa liian tiukkaan ja epämukavaan tilanteeseen, jossa se voi esimerkiksi hyppiä pystyyn, potkia, pukitella tai koettaa paeta tilanteesta”, Olbricht jatkaa.
Oikeassa mielentilassa varsa oppii nopeasti
Pelkäävän hevosen kouluttaminen on paitsi vaarallista ja epätarkoituksenmukaista, myös eläinten hyvinvointilain vastaista. Kun oppimistilanne on rauhallinen ja opetus etenee varsan mielentila huomioiden, on oppiminen nopeaa.
”Lähtökohtana on ottaa yksilö huomioon ja edetä sen mukaan. Varsat ovat omia persooniaan ja kasvaneet erilaisissa olosuhteissa. Tämän huomioiminen ja eteneminen riittävän rauhallisesti on hyvinvoinnin kannalta tärkeää”, Olbricht muistuttaa.
”Hevonen on erittäin nopea oppimaan. Siten ei mene kauaa, vaikka opetettava asia purettaisiin riittävän pieniin osiin. Opetuksessa ensimmäiset kerrat kannattaa suunnitella niin, että varsalle jää hyvä käsitys opetettavasta asiasta ja vältetään pelästymistä. Varsalle kannattaa antaa riittävä aika sopeutua uusiin olosuhteisiin ja edetä yksilön mukaan.”
Jos hevonen kaatuu, on tosi kyseessä
Saaliseläin voi pakenemisen lisäksi käsitellä hallitsematonta pelkoa myös toisella tapaa. Äärimmäisenä pakokäyttäytymisen muotona hevonen voi kaatua maahan. Ilmiöstä käytetään termejä tooninen immobilisaatiovaste ja kataleptinen jäätymisreaktio.
Kaatuessaan varsa kokee olevansa äärimmäisessä vaarassa. Esimerkiksi ihmisen näkee tilanteessa valjaat ja kärryt, mutta stressaantuneen varsan aivot aistivat kiinnijäämisen tunteen. Samanlaisen, kun peto käy saaliseläimen kimppuun. Kun pakeneminen ei tunnu enää todennäköiseltä tavalta pelastautua, vaihtoehtona on niin sanottu valekuolema eli kaatuminen. Tällainen käyttäytyminen on ollut hevosen evoluutiohistoriassa eduksi, sillä saalistajan ote saattaa hetkeksi herpaantua sen olettaessa saaliin kuolleen.
”Paikalleen juurtuminen tai jopa kaatuminen eivät ole pelleilyä eivätkä niskurointia. Tällaiset tilanteet ovat kouluttajan virheitä. Näissä tilanteissa täytyy ymmärtää, että varsan pelko on kasvanut liian suureksi. Ihmisen täytyy muuttaa toimintaa ja helpottaa koulutustilannetta. Kaikessa opettamisessa tavoitteena on, että varsalla on mukavaa ja se lähtee opetustilanteeseen mielellään uudelleenkin.”
Lue lisää
Current Biology: What is thanatosis?
Springer Link: A review of thanatosis (death feigning) as an anti-predator behaviour
Suomen Eläintenkouluttajat ry: Kaatuminen on yksi pakokäyttäytymisen muoto