Jalostuspäivien paneeli: Omistaminen kiinnostavammaksi, kasvattaminen kannattavaksi

Juoksijajalostuksen superpäivien 18.-19.2. ehkä innostavinta antia hevosihmiselle lajiin ja rotuun katsomatta tarjosivat Jalostuspäivien paneelikeskustelijat. Torstaina kuultiin suomalaisen hevoskasvatuksen superraskaan sarjan tekijöitä Kimmo Kemppiä, Saku Mikkolaa ja Markku Punkaria.

 Mahdollisuus päästä kiinni kilpailemiseen ja mahdollisiin palkintorahoihin on monelle raviharrastajalle asia, joka tekee myös hevosen omistamisesta kiinnostavan vaihtehdon. Kuva: Suomen Hippos / Ville Vuorinen

Kun kiistatta osaamisensa osoittaneet tekijät kokoontuvat keskustelemaan ydinosaamisestaan, viriää kuulijalle väistämättä ajatus: nyt tarjotaan sitä viisasten kiveä, joka vähemmän harjaantuneelta tai kokemattomammalta on jäänyt vielä tavoittamatta. Koska menetyshevosia pystytään kasvattamaan, täytyy hommaan olla resepti. Tätä reseptiä lähdettiin Jalostuspäivien paneelikeskustelussa Lauri Hyvösen taitavalla johdolla avaamaan – keskustelijoina vastikään Yhdysvaltain vuosien jälkeen Suomeen palannut Kimmo Kemppi sekä yhteisistäkin kasvatusprojekteistaan tutut Saku Mikkola ja Markku Punkari. Tosiosaamisesta kertoo kuitenkin se, että perusasioista aloitettiin ja perusasioihin palattiin tässäkin paneelissa yhä uudestaan. Alkaen hyvän tamman valinnasta: ”Tamman suku on tärkeä, toki tänä päivänä kilpailunäyttöjäkin täytyy olla, ja sillä taas on paljon tekemistä tamman iän kanssa. Mutta juoksijat tulevat nimenomaan sieltä emälinjoista. Starttaamattomia emiä ei suvussa saisi olla”, kiteyttää Saku Mikkola hyvän tamman valintakriteerinsä. Suku edellä tekee valintansa myös Kimmo Kemppi – suvukkaille nuorille tammoille on Kemp-filosofian mukaan tavattu antaa mahdollisuus näyttää laatunsa kilparadoilla tai päätyä nopealla kierrolla siitokseen.

Huutokauppakulttuuria opettelemaan

Kaikki panelistit ovat kasvatustyössään kokeneita Amerikan-kävijöitä – ja siihen on käytännön syynsä.

”Ranskasta ja Ruotsistakin on jo vaikea ostaa, jolloin USA jää käytännössä vaihtoehdoksi. Kierto on siellä nopeaa, ja näin on mahdollisuus päästä kiinni nuorempiin hyväsukuisiin hevosiin”, tiivistää Saku Mikkola.

Amerikkalainen ravikulttuuri on varsin ammattimaista ja se näkyy myös hevosissa:

”Hevoset ovat pitkälle jalostettuja, varsat luonnostaan ravureita, mikä säästää paljon työtä pois valmennuksellisesti”, summaa Kimmo Kemppi. Pohjois-Amerikan meiningeissä viehättää erityisesti huutokauppakulttuuri, joskaan sinnekään ei kannata lähteä onneaan koettamaan. Mutta jos on kiinnostunut ja tekee pohjatöitä, voi tehdä löytöjä. Huutokaupassa onnistuminen vaatii taitoja ja myös itseluottamusta. Tällainen tausta on myös Mascate Matchilla, jonka emä Capivation hankittiin Harrisburgin huutokaupasta sangen vertailukelpoiseen hintaan. ”Siinä kävi mielessä, että mikähän vika jäi tammassa huomaamatta, kun hinta jäi niin alas”, myhäilee Markku Punkari. Suomessakin pikkuhiljaa jalansijaa saanut huutokauppakulttuuri saa kokeneilta tekijöiltä kiitosta: huutokauppa on kasvattajan kannalta hyvä tapa myydä, joskin mukaan pitäisi saada enemmän ihmisiä. Saku Mikkola, Kimmo Kemppi ja Markku Punkari keskustelivat Jalostuspäivien paneelisssa ravihevosen kasvatuksen ja omistamisen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kuva: Suomen Hippos / Neena Kuukasjärvi

Lisää vetovoimaa omistajuuteen!

Kasvattajalle merkityksellistä on omien kasvattien saaminen omistajalle, joka sitoutuu viemään niitä eteenpäin – uusia hevosenomistajia siis tarvitaan. Ja suomalainen kasvattaja tietää, minne hevosenostajan tulisi katseensa suunnata: ”Kotimaisen varsan ostaminen suomalaiselta kasvattajalta on hyvä ja turvallinen vaihtoehto. Kasvattajan kannalta hintoja vain pitäisi saada ylöspäin. Alle omakustannushinnan ei varsoja kannata myydä”, Saku Mikkola painottaa. Mistä sitten lisää kiinnostuneita ostajia ja uusia hevosenomistajia? ”Ostajia on monenlaisia, moni haluaa sen ”elämänsä hevosen”, odotukset ovat kovat. Kukaan ei halua tappiollista harrastusta, joten kilpailuttamista tulisi tehdä mielenkiintoisemmaksi”, summaa Kimmo Kemppi. ”Kilpailujärjestelmää voisi hyvinkin miettiä uusiksi palvelemaan laajempaa joukkoa hevosia, ei pelkästään niitä huippuja.” Hyvien palkintojen ja hienojen kilpailujen arvoa eivät kokeneet kasvattajat tietenkään kiistä, mutta keinoja kehittää kilpailusysteemiä tasapuolisemmaksi olisi varmasti löydettävissä, myös hevosten eduksi: ”Hevoset eivät useinkaan syytä tai toisesta pääse kehittymään samalla tavalla ja samaan tahtiin, toiset tarvitsevat enemmän aikaa, eikä liian tiukille joutuminen edistä nuoren hevosen kilpailu-uraa”, Kemppi pohtii. Tasapuolisuuden lisäksi kasvattajat kaipailivat tammoille enemmän lähtöjä, ja nuorille hevosille ylipäätään kilpailumahdollisuuksia kautta kalenterivuoden. ”Jos Suomessa halutaan saada ihmisiä lajin pariin, täytyy myös kilpailemiseen ja mahdollisiin palkintorahoihin pystyä pääsemään kiinni liian kauaa odottelematta”, Saku Mikkola tiivistää.

Tiedolla vai tunteella?

Paneelissa palattiin kasvattajien näkemyksiin siitä, mistä hyvät hevoset tehdään – yhtä reseptiä ei ole, mutta kaikessa korostuu asiantuntemus: olipa kyse sitten tarkasta tilastoiden seuraamisesta tai vuosikymmenten perehtymisestä sukuihin ja sukutauluihin, omaa kokemusta unohtamatta. Kun hevosia kasvatetaan myyntiin, täytyy osata katsoa myös omia mieltymyksiä pidemmälle: ”Paras parhaalla -ajatuksen lisäksi täytyy muistaa, että se trendiori suvussa lisää kuitenkin ostajan kiinnostusta”, Kimmo Kemppi tiivistää kaupallisen kasvatuksen ajatuksia. Vaikka pitkän linjan ja suurten varsamäärien kasvattajat tähyävät kasvatuksessaan maailmalle, Suomessakin voi kasvattaa ajatuksella ja laadukkaasti: ”Markkinoihin nähden Suomessa vaikuttavat oriit on oikein hinnoiteltu. Löytyy kohtuuhintaisia pakasteoreja, periyttäjiäkin.” Ja kasvattajaksi tullaan kasvattamalla. Kokeneetkin kasvattajat ovat jostain aloittaneet. ”Valmis ei ole koskaan ja virheitä tulee. Tietoa voi ja täytyy kartuttaa, mutta oma ajatus ja fiilis täytyy olla, se tekee hommasta mielekästä!” Saku Mikkola tiivistää. ”Ja virheistäkin oppii”, täydentää Kimmo Kemppi. ”Virheiltä tuntuneet valinnat voivat ajan saatossa osoittautua hyviksi ideoiksi.” Ja koskaan ei ole niin valmis ja pätevä, etteikö neuvoja kannattaisi osaavammilta ja asioita jo käytännössä tehneiltä kysyä. Ja ai niin – ensin kannatta hommata se hyvä ja hyväsukuinen tamma. ”Tamman astuttamista ei pidä pelätä. Ei tarvita poppakonsteja, eikä paljon puhuttua tai kallista ja kansainvälistä huippuoritta. Rohkeus ja maalaisjärki riittävät”, summaa Markku Punkari. Jalostuspäivien lämminveripaneelissa 18.2. keskusteltiin myös varsan ensiaskelista ja hiukan valmentamisestakin. Koko keskustelun pääset katsomaan tallenteena osoitteessa Haven.fi/live