Hyppää sisältöön

Raviradoilta eläköitynyt R.R. Panu on ihanteellinen terapiahevonen – ”sen pohja on tehty niin hyvin”

Ratsastusterapia on 1990-luvulla Suomeen rantautunut terapiamuoto, jossa koulutetun terapeutin ja hevosen yhteistyöllä tuetaan asiakkaan kuntoutumista. Hippoksen Hevossydän kävi tutustumassa Helsingin Tapanilassa Centaurion oy:n toimintaan.

R.R. Panu ja ratsastusterapeutti Anne Rautio-Honkavaara valmistautuvat tunnille. Pihalla pitkäkarvainen Panu viihtyisi ohjaajan mukaan "säällä kuin säällä". Kuva:Hippos/Juho Hämäläinen

Pohjois-Helsingissä sijaitsevalle Aurinkotallille käveltäessä uteliaiden hevosten katseet kiinnittyvät kulkijaan. Pihatosta löytyy eri rotuisia ja kokoisia hevosia.

Ratsastusterapiaa tarjoavan Centaurion oy:n omistuksesta löytyy yksi suomenhevonen sekä yksi eestinhevonen. Lisäksi kaksi hevosta työskentelee yrityksessä hallinta- ja leasingsopimusten kautta.

Hevoset valikoituvat ratsastusterapiaan erilaisten tilanteiden kautta, ja vaikka hyvältä terapiahevoselta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, on selkeää ratsastusterapiaan soveltuvaa yksilöä vaikea erotella.

”Hyvät terapiahevoset löytyvät jonkinlaisella intuitiolla”, ratsastusterapeutti Anne Rautio-Honkavaara kertoo.

”Meillä kaikilla terapeuteilla on omat nimikkohevoset, vaikka käytämme kyllä näitä ihan ristiinkin myös. Työskentelen kuitenkin pääasiassa Panun kanssa, sillä se on vähä oman tiensä kulkija. Se on meidän kokenein ja tuli Pertti Puikkoselta suoraan meille. Panu asusti I.P. Vipotiinan vieressä.”

Kyseessä on kaviourillakin kelpo uran tehnyt 17-vuotias R.R. Panu, joka kerkesi juosta urallaan jopa 60 starttia.  Suomenhevosruuna siirtyi vuonna 2011 uudelle uralle, kun Rautio-Honkavaaran tuttu osasi suositella hevosta ratsastusterapeutin käyttöön.

”Tuttuni tiesi, millaista työtä teen, ja kun etsin hevosta niin hän kertoi, että voisi tietää juuri sopivan. Jälkeenpäin kysyin sitten, että mistä hän tiesi hevosen sopivan minulle. Hän oli kerran nähnyt, kun pikkulapset olivat istuneet traktorin peräkärryssä ja Panu hölkkäsi siinä perässä. Se kertoi Panusta paljon”, taustoittaa terapeutti Panun päätymistä terapiakäyttöön.

Panun kanssa samasta aitauksesta löytyy eestinhevonen Leksa, joka on laittanut jekkuilevan ravieläkeläisen ruotuun. Vapaa-ajalla kokenut ruuna saattaa herjailla, mutta työssään Panu on rauhallinen ammattilainen, josta paistaa läpi edelleen ravi-ihmisten ammattiosaaminen.

”Itselläni ei ole mitään ravikosketusta, mutta arvostan hirveästi sitä työtä mitä siellä tehdään nuorten hevosten kanssa. Sen näkee Panussa. Se tietää milloin pitää seisoa, ja kun seisotaan niin ei voi liikkua. Se on kauhean herkkä ihmisen liikkeille ja vastaa esimerkiksi minun liikkeisiin todella hyvin. Se pohja on tehty niin hyvin.”

”Se on omistautunut ja sen työmoraali on mieletön”, Rautio-Honkavaara kehuu.

Panu ja Leksa ovat juuri valmistautumassa töihin. Edellä Leksaa kävelyttää hevosenhoitaja Paula Marila, jonka takavaloja Panu saa tällä kertaa katsoa.

”Jopas nyt harmittaa toisen takana käveleminen”, aistii Rautio-Honkavaraa Panun suhtautumisen marssijärjestykseen.

Vanhat ravurin elkeet nostavat välillä päätään.

Ihmisläheisiä työntekijöitä

Leksa ja Panu valmistautuvat tulevaan tuntiin kaikessa rauhassa. Kuva:Hippos/Juho Hämäläinen

Kokenut terapiahevonen työskentelee päivässä normaalisti n. 2-3 tuntia. Vapaa-ajat hevoset viettävät pääasiassa ulkona, josta siirrytään tallirakennukseen odottamaan tunnin alkua. Ruokailut ajoitetaan myös työrupeaman alkuun.

”Sillä saadaan sopiva mielentila päälle”, ohjaajat naureskelevat.

Panu on tottunut moniin tilanteisiin ja asiakkaisiin, mutta esimerkiksi tarhakaveri Leksa on vasta uransa alkumetreillä.

Kaksikon välisen eron huomaa. Siinä missä Panu tapittaa viilipyttynä tarhassa, on Leksa kovin utelias kuvaajan toiminnasta. Perusolemukseltaan molemmat ovat kuitenkin kovin ihmisläheisiä.

”Koitamme olla hevosten kanssa mahdollisimman vähän, jotta ne ovat sitten enemmän läsnä asiakkaitten kanssa ja antavat kaiken huomionsa heille”, Rautio-Honkavaara toteaa, kun samalla Leksa haistelee viereisessä karsinassa Marilan hiuksia.

”Nuo ovat oppineet haistelemaan hellästi. Tuo on ihmisestäkin todella miellyttävää.”

Terapeutit kouluttavat hevosia noin vuoden ajan, jolloin tutustutaan erilaisiin apuvälineisiin ja asiakastilanteisiin. Koulutuksesta huolimatta hevosten välillä on erovaisuuksia, jotka terapeutti näkee erityisen hyvänä asiana.

”Toisille hevoselle sopivat vähän ujommat asiakkaat, jotka saadaan sitten kukkimaan niiden avulla. Panulle taas esimerkiksi sopii vähän enemmän luokse tulevat ja rohkeammat lapset, ja sillä on myös selkeät omat suosikkiratsastajat.”

Panusta huokuu iän tuoma viisaus sekä edellä mainittu työmoraali. Hevosen takaa löytyy kuitenkin keppostelija, joka osaa viihdyttää itseään useilla tavoilla. Erottuvasta persoonasta on kuitenkin hyötyä, kun yrityksen pääasiallisia asiakkaita ovat lapset ja nuoret.

”Panu on ensimmäisiä leikkisiä suomenhevosia, joita minä olen tavannut. Yksi Panun vakioratsastajista näkee sen sarkastisen ja paikoin mustan huumorin. Kaikki nämä sen jekut kiehtovat häntä suuresti”, naurahtaa Rautio-Honkavaara.

Vakiintunut kuntoutusmuoto

Leksaa kuvaaja kiinnosti enemmänkin, mutta Panu oli kuulema jo tottunut malli. Kuvassa vasemmalla hevostenhoitaja Paula Marila. Kuva:Hippos/Juho Hämäläinen

Centaurionista löytyy yhteensä kolme ratsastusterapeuttia. Rautio-Honkavaaran asiakkaat koostuvat pääasiassa fysioterapian asiakkaista, mutta ratsastamassa henkilöitä käy myös psykiatrisen kuntoutuksen puolelta.

Ratsastusterapia rantautui Suomeen 1990-luvun alussa, ja vuonna 1992 valmistunut Rautio-Honkavaara kuuluu alan pioneereihin Suomessa.

”90-luvun alussa kuntoutusalalle tuli ajatus, että ihminen ei ole pelkkää fysiologiaa tai psyykettä, joka nykyään meille on itsestään selvää, niin tavallaan haluttiin yhdistää ne kaksi asiaa. Se on ollut meidän ratsastusterapian ydinajatus silloin”, Rautio-Honkavaara taustoittaa terapiamuodon historiaa.

Nykyään alan keskusjärjestö Suomen Ratsastusterapeutit ry vastaa koulutustoiminnasta yhdessä Suomen Hevosopiston kanssa. Ratsastusterapiakoulutukseen hakeutuvalta vaaditaan vähintään AMK-tason tutkinto sosiaali- ja terveydenhuollon alalta, vähintään kahden vuoden kokemus oman ammattinsa käytännön kuntoutusalalta sekä vahva hevosalan perusosaaminen ja hyvät ratsastustaidot.

”Koulutettuja ratsastusterapeutteja Suomesta löytyy 200 kappaletta, joista päätoimisina yrittäjinä toimii 60-80 kappaletta”, arvioi Suomen Ratsastusterapeutit ry:n puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiainen.

Centaurion kohdalla asiakkaat tulevat pääasiassa täysin julkisen terveydenhuollon kautta ja yritys toimii Kelan palveluntuottajana. Suurin osa asiakkaista saapuu HUS:in lasten ja nuorten sairaalasta, josta tulevat myös asiakkaiden hoitosuunnitelmat.

Ratsastusterapia on vakiintunut kuntoutusmuoto, jossa tavoitteet ovat samat kuin ”perinteisissä” kuntoutusmuodoissa. Terveydenhuollon kannalta hevosesta löytyy toinen toistaan mielenkiintoisempia vaikutuksia.